Viimeiset tunnelmat

Viimeinen päivä Islannissa. Ei oikein tunnu siltä, että olisin huomenna lähdössä. Toisaalta olen tehnyt lähtöä jo muutaman viikon, kun on pitänyt hyvästellä ihmisiä ja paikkoja ja hoitaa järjestelyjä. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että lähtö tulee niin nopeasti - mihin se kaikki aika katosi?

Minulle on viime aikoina käynyt muutama asia, joita voisi pitää merkkeinä, ettei Islanti taida halua päästää minusta irti. Sain aiemmin islannin yliopistoltani viestin, että olen hakenut jatkoa opinto-oikeuteen, jota tosin en ole tehnyt. Muutama päivä tästä minulle tuli viesti, että jatko-oikeus on myönnetty. No, mietin siinä, että tämä on vain joku yleinen tapa, että he suoraan antavat kaikille jatko-oikeuden, ilman että sitä oikeasti tarvitsee hakea. Mutta eilen sainkin sitten viestin, että minut on valittu Biologian (!) maisteriohjelmaan. En kyllä ole edes hakenut sinne, eli en todellakaan ymmärrä miten minut on valittu :D Tämä alkaa olla jo mystistä. Ehkä yliopisto yrittää kertoa minulle, että nyt  kannattaisi vaihtaa suunnitelmia? ;)

Toinenkin sattumus todistanee Islannin haluavan minun jäävän. Kävin nimittäin maanantaina ratsastamassa vielä kerran jo tutuksi käyneellä Ishestar-tallilla. Päivä oli täydellinen, keli upea, reissu mukava, ja hevonen sopiva sekoitus haastetta ja pehmeää tölttiä. Ryhmäkin oli kivan pieni, vaellukselle osallistui oppaan ja minun lisäksi vain kaksi jenkkityttöä. Tallilla jo tunnetaan minut ja juttelin siinä kaikenlaista tallipäällikön kanssa. Hän sitten kysyikin, haluaisinko jäädä heille töihin! Jos paluulento ei olisi jo hankittuna, niin jäisin ehdottomasti ainakin joulun yli - joulu on täällä sesonkia, ja koska he tietävät jo minut ja ratsastustaitoni, he olisivat mielellään ottaneet minut ratsastusoppaaksi edes hetkeksi. Tuo olisi ollut varmasti mieletön kokemus, mutta harmikseni olen jo ehtinyt suunnitella kaikenlaista Suomeen. No, nyt ainakin tiedän mitä voin tehdä, jos ei diplomi-insinöörin työt tulevaisuudessa innostakaan ;)

Kaikista Islannin yrityksistä huolimatta tarkoitus olisi siis nousta huomenna koneeseen ja palata Suomeen. Suomessa odottavat uudet haasteet ja kuviot, ja toisaalta myös tutut ihmiset. Siksi paluu ei tunnu kovin tylsältä. Mutta toisaalta, Islannilla tulee kyllä aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Eräs vaihtarikavereistani kysyi, aionko joskus tulla vielä käymään Islannissa. Minusta kysymys oli täysin absurdi - tottakai tulen!

Nyt istun tyhjennetyssä asunnossani, matkalaukut valmiiksi pakattuina. Olo on epätodellinen, surrealistinen. Muistelen syksyä haikean onnellisena. Aika moni kysyi minulta kesällä, että miksi lähden juuri Islantiin. En vieläkään tiedä tarkkaa vastausta - minusta vain tuntui, että tämä olisi minun maani. Ja jotenkin osuin oikeaan. Islannissa tuntuu olevan toinen kotini - osa minusta kuuluu tänne.

Viimeinen kuva: Islanti, toinen koti.

Haluan kiittää kaikki lukijoita. On ollut hauska seurata blogin tilastoja ja huomata, että lukijoita on riittänyt. Lisäksi erityiskiitos kaikille vierailijoilleni - oli mukava nauttia kanssanne tästä satumaasta.

En siis aio sanoa Islannille jäähyväisiä, vaan näkemisiin:
Sjá þig aftur, Ísland!

- Elina