Poimintoja Islannin historiasta

Kaikki minut vähän paremmin tuntevat tietävät rakkauteni historiaa kohtaan. Siispä pakko myöntää, että on tuota Islannin historiaakin tullut kahlattua läpi ;) Tässä teille muutamia mielenkiintoisia poimintoja maan historiasta. Kuvat on täysin tyynesti kopioitu internetistä.

Islanti asutettiin vuonna 871 (+/- 2 vuotta). Asuttajina toimivat Norasta ja muualta Skandinaviasta lähtöisin olevat ihmiset. Heillä oli todennäköisesti kytköksiä viikinkeihin, sillä asutuksen on katsottu tapahtuneen viikinkien matkojen mukana, mutta Islantiin asumaan jääneet olivat kuitenkin lähinnä maanviljeilijöitä, eivät sotureita. Asuttajat siis olivat todennäköisesti viikinkiverta, mutta eivät luultavasti ainakaan niitä kaikkein pahamaineisimpia viikinkipäälliköitä. Luultavasti mukaan ryöstettiin Irlannista vaimoja.

Kun maa asutettiin, oli sen pinta-alasta noin 20% metsää, nykyisen reilun 1% sijaan. Samoin kasvillisuus peitti maasta lähes 40%, vaikka määrä nykyään on noin 20%. Kasvillisuutta ja varsinkin metsää ovat karsineet ilmaston kylmeneminen, rajut sääolot, eroosioherkkä maaperä ja ihmisten toimet. Esimerkiksi puita on käytetty aikanaan polttopuiksi ja mm. laivojen rakentamiseen. Kun puut on hakattu, ei niitä kasva helposti enää takaisin, sillä rajut säät kurittavat eroosioherkkää maaperää. Vaikka nykyään Islannin metsiä yritetäänkin suojella ja jopa viljellä niitä lisää, on metsien lisääminen täällä hyvin vaikeaa. Metsä on täällä myös hyvin harvaa ja lyhytkasvuista; paikallisten kertoma vitsi kuuluukin: "Mitä tehdä jos eksyt islantilaiseen metsään? Nouse seisomaan niin näet missä olet."

Thingvellir

Islannissa perustettiin vuonna 930 Althingi, jonka uskotaan olevan maailman vanhin yhä elossa oleva parlamentti. Althingi pidettiin ennen Thingvellirissä, joka on nykyään suojeltu luonnonpuisto ja suosittu turistikohde mielettömine maisemineen. Althingiin viikingit (tai mitä asuttajat nyt olivatkaan) matkasivat joka puolelta Islantia päättämään laista ja selvittämään erimielisyyksiä. Vaikka maassa ei ollut yhtenäistä vallanpitäjää, vaan useat eri klaanit hallitsivat omia alueitaan, niin parlamentin kerrotaan olleen jo tuolloin hyvin demokraattinen ja järjestäytynyt. Nykyään Althingi kokoontuu Reykjavikissa ja siellä istuu 63 kansanedustajaa.

Islannissa harjoitettiin ennen vanhaa skandinaavista mytologiaa (jumalina olivat Thor ja kumppanit). Kristinuskoon siirryttiin vuonna 999/1000 täysin demokraattisella päätöksellä: Althingissa katsottiin, että kristinusko auttaisi parantamaan välejä muihin maihin. Aluksi pappeina toimivat klaanipäälliköt ja lähes jokaisella maatilalla oli oma kirkko. Kirkkojen omistajuusperinne on jatkunut Islannissa jossain määrin aina näihin päiviin asti, ja pieniä kirkkoja näkyykin maaseudulla hyvin paljon.

Islannin lippuksi suunniteltiin aluksi valkoista
ristiä sinisellä pohjalla, kuvaten merta ja jäätä.
Lopulta lippuun kuitenkin lisättiin myös punainen
risti keskelle kuvaamaa tulivuorten laavaa.

Islanti menetti itsenäisyytensä 1200-luvun puolivälissä. Valta oli keskittynyt Islannissa muutamalle klaanipäällikölle, joiden väliset taistelut lisääntyivät huomattavasti. Lopulta todettiin, että Norjan kuninkaan alaisuuteen siirtymisellä saataisiin tilanne rauhoituttua. Niinpä Norjan kuninkaan kannattajat taistelivat klaaneja vastaan, ja Islanti liitettiin Norjan vallan alle 1262. Välillä Islanti kuului Norjan alaisuudessa Kalmarin unioniin (noin 1400-1800), ja unionin purkautuessa Norjan ja Tanskan välillä vuonna 1814 Islanti siirtyi Tanskan alaisuuteen. Tanskasta Islanti alkoi erkautua vähitellen 1800-luvulta alkaen, saaden itsenäisen alueen aseman 1918. Varsinaisesti Islanti kuitenkin itsenäistyi vasta vuonna 1944 toisen maailmansodan mainingeissa.

Siirtolaisveneitä

Islanti kärsi pahasti ns. pienestä jääkaudesta maan ilmaston kylmetessä huomattavasti. Koska 1700- ja 1800-lukujen taitteessa maassa tapahtui myös suuria maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia, elinolot alkoivat olla todella kurjat. Väestöstä kuoli huomattava osa mm. nälkään. Parempia elinoloja lähdettiin 1800-luvulla etsimään Pohjois-Amerikasta siirtolaisuuden muodossa. Suurin osa islantilaisista suuntasi USA:n sijasta Kanadaan. Islannista lähti jopa 15 000 henkeä siirtolaiseksi, mikä vastasi noin 20% maan silloisesta väestöstä.

Reykjavik

Aina 1920-luvulle asti suurin osa Islannin väestöstä asui maalla. Vielä 1900-luvun alussa Reykjavikin väestö oli vain reilu 6 000 henkeä, kun 2000-luvun alussa se oli jo 110 000. Kaupungistuminen on siis tapahtunut varsin huimaa tahtia. Kaupungistumiseen vaikuttivat mm. lisääntynyt kaupankäynti, sekä kuunareiden käytön aloittamisen myötä tapahtunut kalastuksen tehostuminen. Nykyään suur-Reykjavikin alueella (Reykjavik + lähikunnat) asuu noin 2/3 maan väestöstä, joista puolet itse Reykjavikin kaupungin alueella.

Islanti on myös yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Islannin presidentiksi valittiin nainen, Vigdís Finnboradóttir, jo vuonna 1980; hänen sanotaankin olevan maailman ensimmäinen demokraattisesti valittu naispresidentti. Naisten liike oli maassa aktiivinen jo lähes koko 1900-luvun. Myös naisten oikeudet ja etuudet, kuten äitislomat ja muut pohjoismaisille hyvinvointivaltioille yleensä asiat, ovat maassa varsin hyvät.

Kuva finanssikriisin mielenosoituksista:
kuvassa poltetaan islantilaisen pankin lippu

1900-luvun aikana Islanti nousi yhdestä Euroopan köyhimmistä maista yhdeksi Euroopan rikkaimmista maista. 1900-luvun ja 2000-luvun alussa talous ylikuumeni, jonka seurauksena vuonna 2008 tapahtui finanssikriisi. Kriisin seurauksena pankit kaatuivat ja useat perheet menettivät kaikki säästönsä. Maan talous pysähtyi, ja mm- talojen rakentaminen jäi kesken. Kriisin jälkeen 2009 vaaleissa valittiin uusi hallitus, joka oli ensimmäisen kerran maan historiassa koko kauden istunut vasemmistohallitus. Vuoden 2013 vaaleissa kuitenkin oikeisto voitti jälleen. Nyt viime vuosina taloustilanne on jälleen alkanut parantua, mikä näkyy myös kriisin aikana kesken jääneiden talojen loppuun rakentamisena.

Tässä näitä historiapaloja.
Terkuin,
Elina