Kiehtova nimeämislogiikka

Haluan kertoa teille ainakin vielä yhdestä asiasta, joka minusta Islannissa on hyvin mielenkiintoista ja varsin erilaista kuin esimerkiksi Suomessa - nimittäin nimet. Tässäpä siis vähän huomioita ja faktaa Islannin "nimipolitiikasta".

Yleisimmät miesten nimet

Aloitetaan etunimestä. Kuten ehkä jo monet teistä tietävätkin, Islannissa ihmisiä puhutellaan aina etunimellä. Siis aina, iästä ja sosiaalisesta asemasta riippumatta. Etunimeksi ei Islannissa voi antaa mitä tahansa, sillä etunimet tulee valita nimikomitean ylläpitämästä nimilistasta. Tällä halutaan paitsi suojella perinteisiä nimiä, myös helpottaa ihmisten elämää: koska nimi taipuu eri muotoihin eri sijamuodoissa, eikä taivuttaminen ole yleensä kovinkaan yksiselitteistä, ei näin aiheudu päänvaivaa siitä, mikä olisi nimen oikea muoto. Tietenkin ihmiset voivat ehdottaa nimikomitealle nimeä, jonka he haluaisivat antaa lapselleen, mutta yleensä uudet nimet eivät läpäise seulaa. Islannissa ei myöskään yleensä anneta kuin yksi etunimi, eli siis "toisia" jne. nimiä" ei juurikaan ole.

Yleisimmät naisten nimet

Ja sitten se sukunimi. Islannissa sukunimi kertoo sen, kenen tytär tai poika olet. Lapsen sukunimi muodostuu siis vanhemman nimestä ja son-päätteestä, jos kyseessä on poika, ja dóttir-päätteestä, jos lapsi on tyttö. Yleensä käytetään patronyymiä eli sukunimi muodostuu isän nimestä, mutta myös matronyymien, eli äidin nimen käyttö on lisääntynyt. Tarina kertoo, että ennen islantilaisissa kalastajakylissä saatettiin antaa lapsille matronyymi, sillä lasten isät olivat usein merimiehiä eikä aina ollut edes ihan varmaa, kuka isä todella oli. Tällöin oli varmempaa nimetä lapsi äidin mukaan.

Tämä nimeämispolitiikka johtaa siihen, että islantilaisessa perheessä jokaisella perheenjäsenellä on yleensä eri sukunimi. Otetaan esimerkki: Oletetaan että perheen isän nimi on Jón Karlsson ja äidin Guðrún Markúsdóttir, ja heillä on tytär Katrín ja poika Karl. Jos lapsille annetaan patronyymit sukunimet, pojan nimi on Karl Jónsson ja tytön Katrín Jónsdóttir. Jos taas lapsille annetaan matronyymit sukunimet, heidän nimensä ovat Karl Guðrúnarson ja Katrín Guðrúnardóttir. Nykyään saatetaan joksus jopa käyttää sekä isän että äidin nimeä; tällöin Karlin sukunimi olisi "Guðrún- og Jónsson" ja Katrínin "Guðrúnar- og Jónsdóttir".

Jatketaanpa sitten seuraavaan sukupolveen: Jos Karl saa lapsia, jä päättää antaa hänelle patronyymin sukunimen, hänen lapsensa sukunimeksi tulee Karlsson/Karlsdóttir. Jos taas Katrín saa lapsia ja päättää käyttää matronyymia, hänen lapsensa sukunimi on Katrínarson/Katrínardóttir. Esimerkiksi Karl voisi myös antaa lapselleen etunimen Jón, jolloin lapsesta tulisi Jón Karlsson - täsmälleen siis samanniminen kuin isoisästään.  Kun näitä nimeämistapoja vähän miettii, ovat ne pohjimmiltaan ihan loogisia, mutta kyllä nuo kaikki nimet silti ainakin minut saa hiukan pyörälle päästäni.

Esimerkki sukupuusta

Islantilainen sukunimi-perinne juuntaa juurensa maan asuttamisajoista, jolloin Islantiin tuotiin mukana pohjoismainen tapa nimetä lapset vanhemman (yleensä isän) mukaan. Islannissa tuo nimeämisperinne on ollut järkevä jo ihan käytännönkin syistä: maan asuttamisesta lähtien kansan geenipooli on ollut varsin rajattu ja väestömäärä on yhä suhteellisen pieni. Tärkeää on siis ollut tietää, kenen perheeseen kuulut - yhä edelleen ihmiset kysyvät usein uusilta tuttavuksilta "Hverra manna ertu?" eli keiden ihminen olet. Islannissa on myös käytössä nettiportaali, josta voit selvittää kaikkien islantilaisten sukulaissuhteet toisiinsa. Portaalin kautta voi selvittää sukupuunsa aina Islannin ensimmäisiin asuttajiin asti. Paikalliset täällä naureskelevatkin, että sieltä voi myös katsoa, onko uusi ihastus liian läheistä sukua, vai voiko häneen tutustua paremmin.  Ja mikä parasta, portaalista on nyt myös mobiilisovellus, joten voit tehdä selvitystyön vaikka suoraan baarissa :D

Islannissa on patro- ja matronyymien lisäksi olemassa muutama perhenimi, jotka vastaavat meidän sukunimiämme. Monillä näistä perhenimistä on juuret aina 1600-luvulla asti, jolloin tanskalaiset toivat Islantiin mukanaan omia nimiään. 1900-luvulla Islannissa alkoi buumi vaihtaa patro- tai matronyymi keksittyyn perhenimeen. Koska vanhaa nimeämisperinnettä haluttiin suojella, kiellettiin perhenimien keksiminen lailla. Tätä eivät islantilaiset kuitenkaan oikein totelleet, kunnes 1991 perhenimet todettiin laittomiksi ja perhenimen keksimisestä määrättiin rangaistus. Perhenimi voi siis nykyään olla käytössä vain niillä, jotka sen perivät vanhemmiltaan. Lisäksi nainen voi vaihtaa sukunimensä miehen perhenimeen mennessään naimisiin, mutta tätä ei juurikaan tapahdu; täällä kun ei kukaan oikeastaan vaihda sukunimeään avioituessaan - ihan ymmärrettävää, kun miettii tuota nimeämislogiikkaa.

Islannissa myös käytetään paljon lempinimiä. Tämä perinne juontaa juurensa saagoista: niissä henkilöille annettiin usein lisänimi jonkin kuvaavan piirteen mukaan. Yhä nykyäänkin lempinimet voivat olla kuvaavia, ja lempinimeä aletaan ihmisestä käyttää yleensä heti, kun hänen kanssaan katsoo olevansa tuttu. Lisäksi lempinimiä annetaan yleensä myös julkkiksille: esimerkiksi Islannin parhaiten tunnettua seismologia kutsutaan Ragnar Vahvahteluksi (islanniksi Ragnar Skjálfti). Lempinimien antaminen on ihan järkeenkäypää kun tietää, ettei nimikomitean ylläpitämässä nimilistassa ole kovin montaa eri nimeä - lempinimien avulla ihmiset on nimittäin helpompi erottaa toisistaan.

Islannissa ihmiset aakkostetaan aina etunimen mukaan - voin kokemuksesta kertoa, että menee hetki löytää oma nimi erilaisista listoista, kun suomalaisena sitä etsii tietenkin aina sukunimen kohdalta. Tämä etunimen mukaan aakkostaminen ulottuu myös puhelinluettoloon. Islannissa etunimen jälkeen puhelinluettoloissa on listattuna ihmisen sukunimi, ammatti ja osoite. Ihmisten ilmoittamia ammatteja ei kuitenkaan mitenkään tarkisteta; siksipä Islannissa on puhelinluettelojen mukaan melkoisen mielenkiintoisia ammatteja, mm. 6 voittajaa, 52 prinsessaa,18 lehmipaimenta, 59 Jedi-mestaria  ja jopa yksi kanakuiskaaja. Vaikka nimet siis ovat täällä tarkasti rajattuja, ei ammateilla kuitenkaan ole niinkään väliä ;)

Huh, tulipa pitkä vuodatus nimistä! Toivottavasti jaksoitte lukea. Minusta islantilainen nimeämispolitiikka on kuitenkin varsin mielenkiintoista, sillä se on niin omalaatuista. Kertoo paljon tästä pienestä, uniikista kansasta!

Terkuin,
Elina, Merjar- og Joukosdóttir, ammattimainen jäätelönsyöjä ja tutkimusmatkailija