Paikallisista jouluperinteistä

Gleðileg jólin tími! (= Hyvää joulun aikaa!)

Katollinen kirkko kuvattuna aamulla klo 10;
valoa ei juuri taivaalta tule

Heti alkuun on myönnettävä, että Islannin pimeys on yllättänyt minut. Ajattelin, että Reykjavikin sijaitessa noi Oulun korkeudella ei pimeys voisi olla kovin paljon pahempi kuin mihin olen tottunut Suomessa - olin väärässä. Siksi jouluvalot ovatkin tänä vuonna olleet minulle tervetulleempia kuin koskaan: kaunis, sympaattinen Reykjavik on jouluvaloineen kuin pieni satukaupunki keskellä pimeyttä! Päivät tuntuvat nimittäin olevan täällä paljon, paljon pimeämpiä kuin koti-Suomessa, mihin osasyynä saattaa olla maan sijainti keskellä merta; pilvet ovat hyvin matalalla, ja blokkaavat näin ollen sen vähäisenkin valon. Onneksi Reykjavik on kuitenkin tällä hetkellä täynnä jouluvaloja! Ja vaikka valoja on paljon, ne ovat yleensä hyvin tyylikkäitä; amerikkalaistyyliset ylilyönnit on jätetty väliin, ja värivalotkin ovat selkeässä vähemmistössä.

Tuomiokirkko kuvattuna iltalenkillä;
kuusi on norjalaisten jokajouluinen lahja Islannille

Jouluvalot ovat siis viimeistään nyt vallanneet kaupungin täysin, eivätkä syyttä: alkaahan täällä huomenna laskeutuminen jouluun! Islannissa joulun odotus alkaa kunnolla 12.12. lähtien, jolloin saadaan vieraaksi ensimmäinen islantilaisista jouluveikoista, paikallisista joulupukin vastikkeista. Nyt on siis aika varautua jouluun! Tiesittekö muuten, että sana joulu on muuten lainattu suomesta kaikkiin muihin pohjoismaisiin kieliin? (Esim. Joulu on islanniksi Jól) Pohjoismaissa uniikkia onkin se, ettei sana liity mitenkään uskontoon (vertaa joulu englanniksi Christmas; Christ viittaa kristukseen). Joulu onkin hyvin vanha sana, ja joulua on juhlittu pohjoismaissa jo kauan ennen kristinuskoa. Islannissakin joulua on juhlittu asuttamisen alusta asti, ja skandinaavisessa mytologiassa joulu liittyykin talven pimeyden taittumiseen. Islannissa uskotaankin, että peikot, keijut ja tontut ovat liikkeellä varsinkin joulun aikaan, sillä joulua pidetään vanhan vuoden loppuna ja uuden alkuna, ja nämä olennot ovat aktiivisia yleensä aina tällaisissa siirtymävaiheissa.

Reykjavikin keskustaa jouluvaloissaan

Islantilainen joulu on sekoitus vanhaa ja uutta, tuttuja pohjosimaisia tapoja, jenkkivaikutteita ja omia, islantilaisia perinteitä. Esimerkiksi itse joulunvietto on melko samanlaista kuin Suomessa; joulua vietetään perhepiirin kesken, lahjat avataan aattoiltana ruuan älkeen, joulun pyhinä kaikki on suljettua, Tapaninpäivänä saatetaan lähteä ulos. Jouluun varaudutaan leipomalla ja siivoamalla. Joulun vietto alkaa jouluaattona klo 18, jolloin julistetaan joulurauha. Joulun aikana käydään yleensä kirkossa (joko jouluhartaudessa tai yömessussa), vaikka muuten kirkko onkin kokenut muillekin Pohjoismaille tuttuun tapaan hiukan inflaatiota.

Omaperäisin islantilainen jouluperinne taitaa kuitenkin olla nuo mainitut jouluveikot. Jouluveikkoja on yhteensä 13, ja ne saapuvat 12.12. alkaen jokainen omana päivänään läheiseltä vuorelta (ennen vuori siis vaihteli kaupungeittain, mutta sittemmin jouluveikkojen kotipaikaksi on valikoitunut Mývatn). Itse joulu sitten kestää 13 päivää aina joulupäivästä loppiaiseen. Tänä aikana myös jouluveikot palaavat vuorelleen, kukin omana päivänään niin, että loppiaisena lähtee viimeinen jouluveikoista. Jouluveikot on mainittu ensimmäisen kerran kirjallisuudessa 1600-luvulla. Alunperin veikot olivat peikkoja, ja
niiden määrä on vaihdellut historian saatossa, vakiintuen sittemmin 13:een.

Jouluveikkojen perhe on aika omalaatuinen. Heidän äitinsä on ilkeä muori Grýla, ja hänen nössö miehensä Leppalúði ei välttämättä ole kaikkien veikkojen isä; Grýlalla on ollut useita aviomiehiä, joista hän yhden jopa söi. Grýlalla on lisäksi tapana syödä tuhmia lapsia. Grýlalla on myös kissa, joulukissaksi kutsuttu, joka käy syömässä jouluaaton jälkeen niitä lapsia, jotka eivät ole saaneet joululahjaksi vähintään yhtä uutta vaatetta. Islannin kielessä onkin yhä sanonta "nyt minä joudun joulukissan suuhun". Joulukissa on muuten aika hyvä
keino saada lapset odottamaan niitä pehmeitäkin paketteja ;)

Vanhan tarinan mukaan jokainen jouluveikko yrittää varastaa tiettyä tavaraa talosta, esim. ylijäämäruokaa, skyriä, lusikoita, jne. Jouluveikkojen varastamat tavarat ovat arvokkaampia päivien mennessä eteenpäin viimeisen jouluveikon yrittäessä varastaa talon kynttilät. Kynttilät olivat ennen hyvin arvokkaita Islannissa, sillä ne tehtiin lampaan rasvasta, joka olisi voitu käyttää ruokaan. Kynttilöiden varastamista myös pidetään symbolina joulun varastamiselle, sillä valonlähteen puuttuminen pilaisi koko joulun.

Jouluveikot; alhaalla vasemmalla myös äiti Grýla ja isä Leppalúði
Lisää voit lukea osoitteesta: http://www.iceland.is/the-big-picture/news/celebrating-christmas-with-13-trolls/7916/

Jenkkivaikutteet toisen maailman jälkeen saivat Islannissa aikaan sen, että amerikkalaistyylinen "Coca-cola"-joulupukki melkein vei voiton paikallisista jouluveikoista, mutta lopulta molemmat perinteet sulautuivat yhteen. Nykyisin jouluveikot ovatkin yhdistelmä vanhoja perinteitä ja uudempaa joulupukkikuvaa; nykyisen heidät kuvataan joulupukkimaisina, punaisiin pukeutuneina hyväntahtoisina veikkoina (vaikutteet amerikkalaisesta joulupukista), mutta heidän määränsä ja nimensä ovat säilyneet edustaen islantilaisia perinteitä. Myös jenkeille tyypillinen joulusukkaperinne on saanut oman versionsa Islannissa: islantilaiset lapset sijoittavat 12.12. alkaen kengät yöksi makuuhuoneen ikkunalaudalle, ja jokainen jouluveikko tuo omalla vuorollaan kenkään pienen lahjan.

Siirrytäänpä näistä omalaatuisista jouluveikoista muihin perinteisiin. Nykyään Islannissa on joulukuusia; osa on kasvatettu itse ja osa tuotu ulkomailta. Paikalliset joulukuuset ovat kuitenkin pieniä ja vaatimattomia, ja tuontikuuset taas melko nuupahtaneita saapuessaan vihdoin Islantiin. Yleensä paikallisten joulukuusten tuotto käytetään kuitenkin erilaisiin
hyväntekeväisyyskohteisiin, mikä lisää niiden kysyntää. Ennen Islannissa kuitenkin käytettiin "joulukuusina" itse puustatehtyjä rakennelmia: ensin kuuselle tehtiin puinen runko, johon tehtiin reikiä. Reikiin laitettiin sitten oksia, jotka koristeltiin höyhenillä. Tadaa - "joulukuusi" oli valmis! Kekseliästä; nii-in, miksei sitä puuta voisi rakentaakin oikeiden puiden puutteessa :D

Näistä sekoitetaan perinteinen joulujuoma

Jouluruuat ovat tietenkin oma perinteensä. Lammasta täällä syödään yleensä joulupäivänä, savustettua possua jouluaattoiltana (possu on kuitenkin suhteellisen uusi perinne). Jonkun verran syödään myös kalkkunaa, ja islantilaisena perinteenä kiirunaa. Muuten ruokina on erilaisia patoja ja laatikoita, sekä tietenkin kalaa usealla eri tavalla tarjottuna. Suosituin juoma on alkoholiton seos mallasta ja appelsiinilimsaa, mutta jouluolueiden suosio on myös lisääntynyt.

Myös katollisesta uskonnosta on jäänyt Islannin joulunaikaan oma perinteensä: Juuri ennen joulua, 23. päivä joulukuuta, vietetään Islannin kansallispyhimyksen, St. Þorlákurin päivää. Tällöin perinteisesti syödään käynyttä rauskua, jonka keittäminen kuulemma haisee niin pahalle, että siitä tulee joka vuosi valituksia, ja monissa taloyhtiöiden säännöissä jopa kielletään se!

Islannissa joulunperinteet siis yhdistelevät vanhoja ja uusia tapoja, liittäen yhteen sekä kristillisiä että pakanallisia perinteitä. Esimerkkinä tästä käy alunperin pakanallisista perinteistä kumpuavat jouluveikot, jotka laulavat kristinuskon mukanaan tuomaa jouluhymniä. Islannin joulu onkin hyvä esimerkki siitä, ettei elämä ole mustavalkoista, täynnä joko-tai-vaihtoehtoja; joskus on myös aivan mahdollista valita sekä-että, sekoittaa kaikki vaihtoehdot yhteen ja saada aikaan mitä uniikein sekoitus kaikkea! 

Hyvää joulunodotusta siis itse kullekin, tavoista ja perinteistä riippumatta!

- Elina