Itsenäisyyspäivän special: itsenäisyys Islannissa

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi <3

Havaihduin tänään siihen, että minulla on enää kaksi viikkoa jäljellä Islannissa. Ja vaikka viime aikoina blogi on sisältänyt lähinnä kuulumisten päivittelyä, olisi minulla vielä myös itse Islannista todella paljon erilaisia huomioita, jotka haluaisin teille jakaa. Apua, pitääkö tässä aloittaa armoton bloggausurakka vai kuinka tässä käy :D

No, palataanpa tuohon itsenäisyys-aiheeseen. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi voinkin hyvin käsitellä islantilaisten itsenäisyyden tunnetta tässä bloggauksessa. Islantilaiset nimittäin pitävät Pohjoismaista juuri Suomea eniten hengenheimolaisenaan; onhan kyseessä pieni kansakunta, joka on joutunut muiden maiden ristitulessa kamppailemaan olemassaolostaan. Vaikka Islanti itsenäistyi vasta vuonna 1944, oltuaan ensin Norjan ja sitten Tanskan alaisuudessa vuosisatojen ajan, on itsenäisyys koodattu jo syvälle kaikkien islantilaisten dna:han. Islantilaisten itsenäisyyden tunne on nimittäin lähes ylikorostunutta :D Tässä muutama esimerkki siitä, miten itsenäisyyden ihailu näkyy islantilaisten elämässä. (Kirjoittajan huomio: esimerkit sisältävät kärjistyksiä, lukeminen omalla vastuulla.)

Yksi esimerkki itsenäisyyden arvostuksesta täällä on valtava oman kulttuuri korostaminen. Islannin kulttuurin säilyminen ei ole ollut mikään itsestään selvyys, sillä eristäytyneestä sijainnistaan huolimatta maa on joutunut alttiiksi monille vaikutteille. Esimerkiksi siinä missä suomalaiset joutuivat kylmän sodan aikaan kumartelemaan Neuvostoliittoa, oli islantilaisten pakko niiailla Yhdysvaltoja kohti. Islannissa sijaitsi myös NATO-tukikohta aina vuoteen 2006 asti, joten jenkkivaikutteet ovat väkisinkin levinneet maahan. USA:n vaikutusta esimerkiksi populaarikulttuuriin ei kuitenkaan ole suostuttu myöntämään kuin vasta viime vuosina; sen sijaan täällä on keskitytty korostamaan omia kansallisia piirteitä, kuten kirjallisuutta, musiikkia ja designia. Hyvä sinänsä, että tämän pienen kansan kulttuuri on pysynyt ja pysyy yhä elossa, mutta ei tässä maassa kyllä voi amerikkalaisten vaikutusta myöskään olla näkemättä.

Saavutetusta itsenäisyydestä ei täällä myöskään haluta antaa piiruakaan periksi. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi paikallisten asenteissa kohti Euroopan Unionia; islantilaiset ovat nimittäin harvinaisen EU-vastaista kansaa. Suurin syy EU-kielteisyyteen on täällä se, että sen koetaan rajoittavan maiden itsemääräämisoikeutta. Vaikka täälläkin aina välillä yleiseen keskusteluun nousee EU-jäsenyyden mahdollisuus (tarjoaisihan se mm. vapaampia kauppaoikeuksia ja mahdollistaisi siirtymisen vahvempaan valuuttaan), on se kuitenkin täysin kuolleena syntynyt idea täkäläisten mielestä; Indepence-or-die, kuten täällä sanotaan!

Hyvä esimerkki islantilaisten itsenäisyyden korostamisesta on myös valaanpyynti: vaikka todellisuudessa valasta eivät juuri paikalliset syö eikä sen merkitys taloudelle ole enää kovinkaan suuri, ei valaanpyyntiä silti haluta lopettaa - ei siksi, ettei niin voitaisi tehdä, vaan sen takia, ettei haluta kenenkään muun tulevan kertomaan Islannille mitä sen pitäisi tehdä. Tämän on jopa julkisesti myöntänyt Islannin entinen kalatalousministeri. Tämä pieni pohjoinen kansakunta ei siis aio taipua muiden tahtoon; huutakaa te siellä mantereella mitä vaan, mehän sitä valasta pyydetään juuri niin kauan kuin halutaan! Ja vaikka ihan vaan kiusallamme!

Islannissa arvostetaan itsenäisyyttä myös yksilö-tasolla. Asiat halutaan omistaa, koska se kertoo yksilön kyvystä tulla toimeen omillaan. Siksi lähes kaikilla islantilaisilla on auto, ja useimmilla myös oma asunto; vuokralla asuvia ja bussilla kulkevia katsotaankin hiukan alaspäin. Siksi vuokramarkkinatkin ovat täällä todella pienet, sillä kuka nyt tahtoisi olla omistusasunnoton luuseri?

Jotain tekemistä itsenäisyyden korostamisella on kuulemma myös sen kanssa, että asiat tehdään täällä usein aivan viime hetkellä - tai ehkä hiukan sitäkin myöhemmin. Kuten aiemmin kerroinkin, myös sovittuja ajankohtia tunnutaan muuttuvan jatkuvasti. Oma vapaus halutaan säilyttää viime tippaan asti, sillä sitoutuminen asioihinhan vähentäisi omaa itsenäisyyttä - hiukan kieroa logiikkaa ehkä, mutta paikallisten keskuudessa varsin suosittu ajattelumalli. Myöskään häät ja muut sitoutumisrituaalit eivät ole täällä kovin suosittuja; lapsiahan voi aivan hyvin saada ilman elinikäistä sidettä toiseen - siis ilman sitä sormusta sormessa.

Tässä siis hiukan mietteitä islantilaisista ja heidän itsenäisyydestään. Toivottavasti teillä kaikill oli ihana ja rauhallinen itsenäisyyspäivä siellä koti-Suomessa! Ja muistakaa - ei tapeta niitä susia siellä, EU kieltää!

Terkuin,
Elina