Koska tarkoitus oli viettää iltaa mahdollisimman paikalliseen tapaan ja lähteä kokemaan nimenomaan paikallisia baareja, oli aluksi tehtävä hiukan tutkimusta aiheesta. Netin saloja tutkiessa meille selvisi, että täällä baariin suunnataan todellakin myöhään - jopa myöhempään kuin Suomessa! Paikat alkavat täyttyä kuulemma vasta siinä yhden kahden maissa. Baarien sulkemisajat taas ovat jotain (yö)neljän ja kuuden välillä (minulle ei ihan vielä selvinnyt, säänteleekö sulkemisaikaa jokin laki, vai saavatko paikat itse päättää ajankohdan). Ikäraja Islannissa on alkoholin nauttimiselle 20 vuotta, ja se on myös useimpien baarien ikäraja. Vain muutama paikka pitää ikärajaa hiukan ylempänä, ja silloinkin se tuntuu olevan yleensä 22 vuotta.
Istuimme siis ensin minun luonani viettämässä iltaa. Kellon lähestyessä puolta yötä lähdimme kohti keskustaa (täältä sinne kävelee huimat pari minuuttia). Olimme tehneet netin ja tuttujen suositusten perusteella listan muutamista paikoista, joissa halusimme käydä. Islannissa baareihin tai klubeihin ei yleensä ole sisäänpääsymaksuja ja lähes kaikki paikat sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, joten illan aikana voi helposti vaihtaa paikkaa useammankin kerran. Islannissa ei tunnuta harrastavan myöskään narikoita; hyvä puoli on se, ettei narikkamaksuja tarvitse maksaa, mutta huono puoli se, että paksua takkia on ärsyttävää raahata mukana. Islantilaiset itse tuntuvat ratkaisevan pulman sillä, etteivät käytä takkeja ulos lähtiessään - iltaisin kaupunki tuntuu olevan täynnä mitä kevyinpiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä suojanaan korkeintaan bleiseri.
Aloitimme illan legendaarisesta Kaffibarinnista. Tämä paikka on Reykjavikin tunnetuimpia baareja ja tunnelmaltaan mainio. Olin kerran aikaisemmin käynyt nauttimassa täällä viinilasillisen, ja silloin omistajien koira sulatti heti sydämeni. Paikka on mukavan rento istuskelupaikka, joka ei turhaan konstaile trendijuomilla tai klubisäihkeellä. Olen tosin kuullut, että öisin paikan tunnelma sähköistyy hurjaksi bilettämiseksi, mutta koska meitä varoiteltiin paikan hulluista jonoista, päädyimme tänne ensimmäiseksi ja näin ollen siis liian aikaisin bilettämisen kannalta. Vaikka puolen yön aikaan ei paikalla ollut vielä tungosta, voin hyvin kuvitella että se on varsin suosittu paikka. Baarin ilmapiiri ja siellä näkyneet ihmiset saivat minut pitämään paikasta vielä edelliskertaakin enemmän; Kaffibarinn on täydellinen paikka viinille, ystäville ja hyvälle musiikille - sopiva sekoitus indietä ja hispteriä olematta kuitenkaan liian trendikäs.
Yksien viinilasillisten jälkeen oli aika jatkaa matkaa, sillä halusimme nähdä hiukan enemmän menoa. Arvoimme hiukan seuraavaa kohdetta, ja päädyimme lopulta Glaumbar-nimiseen paikkaan. Tässä paikassa soi sekoitus vanhoja ja uusia listahittejä, joten tanssilattia piti päästä korkkaamaan. Paikka oli sinällään ihan kiva, mutta ehkä hiukan liian yökerhomainen minun makuuni. Aika pian totesimme paikan myös olevan aivan liian kansoitettu muilla vaihtareilla, ja päätimme lähteä etsimään uutta sijaintia Reykjavikin yöstä.
Kolmanneksi suuntasimme klubille nimeltä Harlem. Tämä paikka oli otollinen tanssimiselle, sillä musiikki oli selvästi edellisiä konemaisempaa. Hetken ajan paikkaa fiilisteltyämme huomasimme joidenkin ihmisten suuntaavaan sisään klubin takaseinällä sijaitsevista ovista, ja päätimme lähteä tutkimusmatkalle. Ja mihin bileisiin me päädyimmekään! Klubin takana sijaitsi pimeä huone, joka oli täynnä strobovaloja, konemusiikka ja reivaavia ihmisiä. Hiiohoi ja kannat kattoon! Täällä viivyimmekin melko kauan tanssilattiaa kuluttamassa. Tänne kannattaa ehdottomasti suunnata, jos tykkää alternative-vivahteisista klubeista.
Lopulta Harlem alkoi tulla ihmisistä hiukan liian täyteen ja suurin osa energiaakin alkoi olla kulutettu tanssien, joten päätimme suunnata ulkoilmaan vilvoittelemaan. Koska ilta oli vielä (suhteellisen) nuori, päätimme katsastaa vielä yhden baarin. Viimeisin paikka löytyikin ihan vahingossa kävellessämme erään mukavalta näyttävän paikan ohi ja niinpä päätimme piipahtaa sisään. Tätä paikkaa voisi kuvailla sellaiseksi perusylkerhoksi, jossa soivat peruslistahitit ja porukkakin oli ihan tavanomaista. Ainakin islantilaisia oli paljon, joten kyseessä taisi olla sellainen "perusmesta perusislantilaisille". Täällä sitten päädyimmekin viettämään illan viimeiset tunnit - tosin me kyllä luovutimme jo joskus neljän maissa, siinä missä paikalliset taisivat jatkaa juhlia jonnekin sinne aamukuuteen.
Iltaan mahtui siis neljä hyvin erilaista paikkaa. Reykjavikin yöelämä tuntuu olevan vilkasta, ja paikkoja riittää moneen makuun. Monet paikat toimivat päivisin kahviloina tai ravintoloina ja muuttuvat baareiksi ja yökerhoiksi illan tullen - näyttäen yhtäkkiä aivan erilaisilta. Sama muutos tuntuu tapahtuvan myös paikallisissa ihmisissä; siinä missä päivällä ihmiset pukeutuvat hyvin omaperäisesti, trendikkäästi ja jopa yli-hipsteristi, tuntuvat kaikki muuttuvan illan tullen bileprinsessoiksi ja partykolleiksi.
Mihin siis katoaa tyyli, mihin uniikkius? Illan tullen kaduille ilmestyy ihmisiä, jotka näyttävät kaikki karanneen paikallisesta BB-talosta: tytöillä on päällään pientäkin pienemmät pikkumekot tai Fiorella-tyyliset biletopit ja miehet näyttävät joko paikallisen amiksen mopopojilta tai lähisalin bodarijätkiltä sliipattuine hiuksineen ja hihattomine paitoineen. Tämä muutos oli kyllä hiukan järkyttävä ja minulle täysin odottamaton, sillä en ole missään nähnyt niin trendikkäitä ihmisiä (ja varsinkin poikia) kuin päivisin Reykjavikin kaduilla! Pitänee jatkaa tämän ilmiön syiden selvittelyä, sillä en yhtään käsitä sitä - tai sitten suosiolla vain jatkossakin pitäytyä niissä Kaffibarrinin tyylisissä omalta tuntuvissa paikoissa ;)
Kettu kuittaa tyttöjen illan kertomuksen päättyneeksi - nyt takaisin koulutöiden pariin!
. E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti