Huomioita Islannista, osa 2

Tässä muutama asia, johon olen täällä viime päivinä kiinnittänyt huomiota:

- Islanninkielen sana herra tarkoittaa samaa kuin suomenkielen sana herra. Siihen ne yhtäläisyydet taitavat sitten kuitenkin loppua... Islanti on muuten harvinainen kieli siitä, ettei se ole muuttunut juurikaan 1000 vuoteen. Islanti pohjautuu muinaisnorjaan, ja nykyajan islantilaiset pystyvät lukemaan ja ymmärtämään vanhoja käsikirjoituksia ja saagoja niiden alkuperäismuodossaan.

- Opettajien rallienglanti: ehei, se ei ole Suomen yksinoikeus. Monet täällä puhuvat varsin hyvää englantia (useat kun suorittavat ainakin osan opinnoistaan ulkomailla), mutta löytyy täältä myös niitä rallienglantia vääntäviä henkilöitä, joiden joukossa on myös opettajia. Islantilaisten "rallienglanti" tosin eroaa suomalaisten "rallienglannista" oman vahvan aksenttinsa ansiosta; vaikka se on yhtä kulmikkaan kuuloista, se sisältää myös paljon suomelle vieraita äänteitä. Luennoilla kuunteleminen vaatiikin välillä todellista keskittymistä.

- Islannissa on maailman eniten kirjoja väkilukuun suhteutettuna. Jotenkin tuo on käynyt selväksi kursseillani... Ehkä luku onkin niin suuri juuri yliopisto-opintojen pakollisten lukemistojen koon takia? Onneksi tämä tarkoittaa myös sitä, että täällä on ihania kirjakauppoja ja mukavia kirjastoja, joista löytyy paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Eli myös hyvien romaanien lukeminen onnistuu, kunhan sille löytää ensin aikaa ;)

- Islannissa on todella paljon autoja, ja siksi jopa Reykjavikin kokoisessa kaupungissa on välillä ruuhkia. Sen sijaan Islannissa ei ole ollenkaan rautateitä, ja bussejakaan eivät käytä juuri muut kuin turistit - tosin finanssikriisi on kuulemma hiukan lisännyt paikallisten julkisen liikenteen käyttöä. Lähes jokaisessa islantilaisessa perheessä on vähintäänkin yksi kaupunkiauto (eli normaali henkilöauto) ja yksi maastoauto, joka on yleensä joku super-mega-hyper-jeeppi maailman suurimmilla renkailla varustettuna! (En ole ikinä, missään nähnyt niin suuria renkaita -  ja autoja - kuin täällä..)

- Poliiseja ei näy täällä juuri koskaan, eivätkä poliisit kuulemma kanna mukanaan asetta. Silti maa tuntuu todella turvalliselta. Kuten eräs paikallinen asian ilmaisi: "Jos Reykjavikissa varastaisi auton, niin mitä sillä muka tekisi? Joku tunnistaisi sen kuitenkin ja sitten jäisit kiinni." Viikinkiperimä ei näytä siis tässä suhteessa ulottuvan nykyaikaan asti. Ketään ei muuten ole myöskään ikinä tapettu terroristi-iskussa Islannissa!

- Kuuma vesi on todellakin siis kuumaa. Lukemattomat kerrat olen jo onnistunut polttamaan käteni hanasta tulevaan kuumaan veteen, kun en yksinkertaisesti pysty muistamaan että se voi olla lähes kiehuvaa. Kuumaa vettä käytetäänkin täällä mm. asuntojen ja kasvihuoneiden lämmittämiseen. Lisäksi sillä täytetään uimahallien kuumavesialtaita, joissa makoileminen on ihanan rentouttavaa! :)

- Islannissa on lähes mahdotonta saada ihmisiä vastaamaan sähköposteihin. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta niin se vain on. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia aina kuin tapaat heitä, mutta sähköposteihin vastaaminen tuntuu olevan heille järjettömän vaikeaa - eikä sitä yleensä siis tehdäkään. Onneksi kuitenkin puhelimitse tai käymällä paikan päällä pystyy hoitamaan asian kuin asian. Tai Facebookissa - islantilaiset nimittäin tuntuvat käyttävän Facebookia ihan kaikkeen!

- Islantilaiset ovat pohjoismaiden italialaisia: Kuulin sanonnan vasta tultuani tänne, ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä tällä tarkoitetaan. Esimerkiksi kaikkia sovittuja päivämääriä nimittäin vaihdetaan koko ajan. Tällä lienee jotain tekemistä sen kanssa, että islantilaiset ovat niin tarkkoja itsenäisyydestään, etteivät joko:
a) halua päättää mitään ajoissa, koska kokevat sen rajoittavan heitä
tai
b) muuttavat suunnitelmia kuitenkin viime hetkellä, ihan vain koska voivat (aina löytyy joku syy).
Tämä ajankohtien muuttaminen on oikeastaan ensimmäinen asia, joka on saanut minut täällä kiehahtamisen partaalle. Suomalaisena suhteellisen "jämptinä" luonteena minun on vaikea kestää suunnitelmien jatkuvaa muuttumista - tai siis pikemminkin sitä, ettei mitään suunnitelmia oikein voi tehdä. No, ehkä siihen tottuu pikkuhiljaa ;)

Viime päivien huomiot ehkä paljastavat, että alan pikkuhiljaa päästä syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Vaikka kuherruskuukausi on pikkuhiljaa vaihtumassa tavalliseen arkeen, en silti tälläkään hetkellä olisi mielummin missään muualla kuin täällä - joistain oudoista piirteistään huolimatta Islanti kun on silti aivan upea paikka olla ja elää :)