Ratsailla vuorten välissä

Tavoitteeni päästä Reykjavikin ulkopuolelle näkemään Islannin luontoa toteutui vihdoin tiistaina, kun pääsin ratsastamaan! Olin tästä ikionnellinen, sillä viime viikon yritykset päästä sekä ratsastamaan että vaeltamaan kaatuivat huonoon säähän: perjantain ratsastusretkeni peruuntui myrskyn takia ja lauantain vaellusreissu taas myrskyn aihettamien tulvien ja maan liukkauden takia. Mutta tällä viikolla Islantia onkin sitten hellitty mitä ihanimmalla säällä; aurinko on paistanut joka päivä ja sadetta on tullut lähinnä kuuroina :)

Aurinkoa, hevosia ja kauniita maisemia - voiko enempää toivoa?

Mari ratsailla

Tiistaina siis pääsin vihdoin ratsastamaan ja nauttimaan Islannin upeasta luonnosta! Varasin ratsastusretken Laxness-tallilta, joka sijaitsee hiukan Reykjavikin ulkopuolella. Retki oli puhtaasti turisteille suunnattu, mutta ajattelin, että se olisi helppo tapa kokeilla uutta tallia ja päästä näkemään, olisiko kyseisellä tallilla kiva käydä jatkossakin. Seurakseni sain houkuteltua myös toisen suomalaisen vaihtarin, Marin, joka uskaltautui satulaan lähes 10 vuoden tauon jälkeen - miten juuri me suomalaiset tunnummekin olevan aina niitä heppatyttöjä :D

Retkeen kuului kahden tunnin ratsastusretki, kyyditys Reykjavikista tallille ja takaisin, sekä asiaankuuluvat varusteet. Islannin hevoskanta on pysynyt suljettuna ja puhtaana yli tuhat vuotta, ja siksi Islantiin ei nykyäänkään saa tuoda mitään hevostarvikkeita ilman, että eläinlääkäri on ensin desinfioinut ne.  Islanninhevosrotua suojellaan myös siten, ettei maahan saa tuoda hevosia - takaisin ei siis saa tuoda edes sellaista islanninhevosta, joka on joskus kuljetettu pois maasta. Jätinkin siis suosiolla kaikki ratsastuskamppeeni koti-Suomeen, mutta onneksi talleilta saa lainaksi kypärät ja muut tarpeelliset välineet.

Osallistujia retkellä oli vain 8 henkeä (ei siis onneksi mitään suurta turistijoukkoa), ja osaamistasoa oli kokeneista ratsastajista aloittelijoihin. Talli oli mukavan pieni (vaikka hevosia olikin paljon) ja se sijatsi hyvin kauniilla paikalla vuorten kupeessa. Saapuessamme tallille hevoset oli valmiiksi satuloitu ja ne jaettiin osaamistason mukaan - tosin minun harrastusvuoteni kuultuaan tallihenkilökunta kutsui minua expertiksi ja lähti hakemaan minulle uutta hevosta :D

Ikionnellisena retken jälkeen :)

Hevoseksi sain lopulta nuoren kauniin raudikon, jonka nimi tarkoitti kuulemma kutakuinkin "Blowing away" (islanninkielistä versiota en harmikseni muista) - nimen kuultuani mieleen tuli väkisinkin, että minkälaisen energiapommin ne minulle oikein antoivat, mutta hevonen osoittautui lopulta ihanan herkäksi, ja vaikka menohaluja tuntuikin riittävän, niin silti hevonen kuunteli minua kiltisti koko matkan. 

Retkellä kuljimme vuorien välissä, ylitimme lukuisia pienehköjä jokia (siis hevoset kahlasivat vedessä joen yli) ja päädyimme kauniin kosken luo. Tahti oli suhteellisen rauhallinen, olihan mukana myös aloittelijoita, mutta kokeneempana pääsin onneksi tekemään useita tölttipyrähdyksiä ja laukkaamaankin muutamaan otteeseen. Ja voin kertoa, että jopa laukka tuntui epätasaiselta töltin jälkeen - miten ihanaa, keinuvaa askellusta se onkaan!

Sää oli pääosin ihanan aurinkoinen, joskin pilviä oli suhteellisen paljon ja saimmepa niskaamme muutaman minuutin rankkasadekuuronkin. Vaikka pilvet olivat melko matalalla (kuten ne usein Islannissa ovat), olivat silti vuoret onneksi näkyvissä. Ja mikä parhainta, sää oli suhteellisen tyyni - Islannissa kun tuuli tuntuu olevan se pahin kylmyystekijä. Auringon paistaessa pystyikin yhä aistimaan sen lämmön.

Kirkko näkyvissä keskellä ei-mitään

Vuoria

Koski, jonka luona pidimme tauon

Joen ylitys

Ratsastusretki oli aivan mahtava. Ensinnäkin on aina kiva päästä ratsastamaan, mutta lisäksi se oli ensikosketukseni Islannin luontoon - ja miten uskomaton se onkaan! Maisemat olivat mielettömiä, aivan kuin olisi ratsastanut jossain satumaassa. Ottamani kuvat eivät edes kerro koko totuutta, sillä vaikka niistä näkyykin maisemien kauneus, olivat ne silti todellisuudessa vieläkin hämmästyttävämpiä. Olo oli välillä lähes absurdi.

Muuten viikkoni on kulunut tiiviisti koulukirjojen parissa, sillä kurssini ovat yllättävän työläitä ja varsinkin lukemista on riittänyt. Kurssit ovat onneksi osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi, mikä hiukan helpottaa opiskelumotivaation löytämistä näin kesän jäljiltä. Mutta tuonne luotoon on silti kirjojen parista päästävä mahdollisimman pian uudestaan!

Reissun huipensi sateenkaari, joka ilmestyi sadekuuron jälkeen
kaunistamaan maisemaa entisestään!