Tyttöjen ilta ulkona islantilaiseen(?) tyyliin

Party hoi!

Lauantaina päätimme lähteä tyttöjen kanssa ulos katsastamaan Reykjavikin baaritarjontaa. Ennen tätä olin käynyt vain kerran ulkona täällä, ja silloinkin kyseessä olivat Erasmuksen järjestämät syksyn aloittajaiset. Oli siis aika nähdä hiukan paikallista yöelämää! Koska minulla on täällä oma asunto (monilla vain huone), kutsuin muutaman tutuksi käyneen vaihtaritytön luokseni aloittamaan iltaa.

Koska tarkoitus oli viettää iltaa mahdollisimman paikalliseen tapaan ja lähteä kokemaan nimenomaan paikallisia baareja, oli aluksi tehtävä hiukan tutkimusta aiheesta. Netin saloja tutkiessa meille selvisi, että täällä baariin suunnataan todellakin myöhään - jopa myöhempään kuin Suomessa! Paikat alkavat täyttyä kuulemma vasta siinä yhden kahden maissa. Baarien sulkemisajat taas ovat jotain (yö)neljän ja kuuden välillä (minulle ei ihan vielä selvinnyt, säänteleekö sulkemisaikaa jokin laki, vai saavatko paikat itse päättää ajankohdan). Ikäraja Islannissa on alkoholin nauttimiselle 20 vuotta, ja se on myös useimpien baarien ikäraja. Vain muutama paikka pitää ikärajaa hiukan ylempänä, ja silloinkin se tuntuu olevan yleensä 22 vuotta.

Istuimme siis ensin minun luonani viettämässä iltaa. Kellon lähestyessä puolta yötä lähdimme kohti keskustaa (täältä sinne kävelee huimat pari minuuttia). Olimme tehneet netin ja tuttujen suositusten perusteella listan muutamista paikoista, joissa halusimme käydä. Islannissa baareihin tai klubeihin ei yleensä ole sisäänpääsymaksuja ja lähes kaikki paikat sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan, joten illan aikana voi helposti vaihtaa paikkaa useammankin kerran. Islannissa ei tunnuta harrastavan myöskään narikoita; hyvä puoli on se, ettei narikkamaksuja tarvitse maksaa, mutta huono puoli se, että paksua takkia on ärsyttävää raahata mukana. Islantilaiset itse tuntuvat ratkaisevan pulman sillä, etteivät käytä takkeja ulos lähtiessään - iltaisin kaupunki tuntuu olevan täynnä mitä kevyinpiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä suojanaan korkeintaan bleiseri.

Aloitimme illan legendaarisesta Kaffibarinnista. Tämä paikka on Reykjavikin tunnetuimpia baareja ja tunnelmaltaan mainio. Olin kerran aikaisemmin käynyt nauttimassa täällä viinilasillisen, ja silloin  omistajien koira sulatti heti sydämeni. Paikka on mukavan rento istuskelupaikka, joka ei turhaan konstaile trendijuomilla tai klubisäihkeellä. Olen tosin kuullut, että öisin paikan tunnelma sähköistyy hurjaksi bilettämiseksi, mutta koska meitä varoiteltiin paikan hulluista jonoista, päädyimme tänne ensimmäiseksi ja näin ollen siis liian aikaisin bilettämisen kannalta. Vaikka puolen yön aikaan ei paikalla ollut vielä tungosta, voin hyvin kuvitella että se on varsin suosittu paikka. Baarin ilmapiiri ja siellä näkyneet ihmiset saivat minut pitämään paikasta vielä edelliskertaakin enemmän; Kaffibarinn on täydellinen paikka viinille, ystäville ja hyvälle musiikille - sopiva sekoitus indietä ja hispteriä olematta kuitenkaan liian trendikäs.

Yksien viinilasillisten jälkeen oli aika jatkaa matkaa, sillä halusimme nähdä hiukan enemmän menoa. Arvoimme hiukan seuraavaa kohdetta, ja päädyimme lopulta Glaumbar-nimiseen paikkaan. Tässä paikassa soi sekoitus vanhoja ja uusia listahittejä, joten tanssilattia piti päästä korkkaamaan. Paikka oli sinällään ihan kiva, mutta ehkä hiukan liian yökerhomainen minun makuuni. Aika pian totesimme paikan myös olevan aivan liian kansoitettu muilla vaihtareilla, ja päätimme lähteä etsimään uutta sijaintia Reykjavikin yöstä. 

Kolmanneksi suuntasimme klubille nimeltä Harlem. Tämä paikka oli otollinen tanssimiselle, sillä musiikki oli selvästi edellisiä konemaisempaa. Hetken ajan paikkaa fiilisteltyämme huomasimme joidenkin ihmisten suuntaavaan sisään klubin takaseinällä sijaitsevista ovista, ja päätimme lähteä tutkimusmatkalle. Ja mihin bileisiin me päädyimmekään! Klubin takana sijaitsi pimeä huone, joka oli täynnä strobovaloja, konemusiikka ja reivaavia ihmisiä. Hiiohoi ja kannat kattoon! Täällä viivyimmekin melko kauan tanssilattiaa kuluttamassa. Tänne kannattaa ehdottomasti suunnata, jos tykkää alternative-vivahteisista klubeista.

Lopulta Harlem alkoi tulla ihmisistä hiukan liian täyteen ja suurin osa energiaakin alkoi olla kulutettu tanssien, joten päätimme suunnata ulkoilmaan vilvoittelemaan. Koska ilta oli vielä (suhteellisen) nuori, päätimme katsastaa vielä yhden baarin. Viimeisin paikka löytyikin ihan vahingossa kävellessämme erään mukavalta näyttävän paikan ohi ja niinpä päätimme piipahtaa sisään. Tätä paikkaa voisi kuvailla sellaiseksi perusylkerhoksi, jossa soivat peruslistahitit ja porukkakin oli ihan tavanomaista. Ainakin islantilaisia oli paljon, joten kyseessä taisi olla sellainen "perusmesta perusislantilaisille". Täällä sitten päädyimmekin viettämään illan viimeiset tunnit - tosin me kyllä luovutimme jo joskus neljän maissa, siinä missä paikalliset taisivat jatkaa juhlia jonnekin sinne aamukuuteen.

Iltaan mahtui siis neljä hyvin erilaista paikkaa. Reykjavikin yöelämä tuntuu olevan vilkasta, ja paikkoja riittää moneen makuun. Monet paikat toimivat päivisin kahviloina tai ravintoloina ja muuttuvat baareiksi ja yökerhoiksi illan tullen - näyttäen yhtäkkiä aivan erilaisilta. Sama muutos tuntuu tapahtuvan myös paikallisissa ihmisissä; siinä missä päivällä ihmiset pukeutuvat hyvin omaperäisesti, trendikkäästi ja jopa yli-hipsteristi, tuntuvat kaikki muuttuvan illan tullen bileprinsessoiksi ja partykolleiksi. 

Mihin siis katoaa tyyli, mihin uniikkius? Illan tullen kaduille ilmestyy ihmisiä, jotka näyttävät kaikki karanneen paikallisesta BB-talosta: tytöillä on päällään pientäkin pienemmät pikkumekot tai Fiorella-tyyliset biletopit ja miehet näyttävät joko paikallisen amiksen mopopojilta tai lähisalin bodarijätkiltä sliipattuine hiuksineen ja hihattomine paitoineen. Tämä muutos oli kyllä hiukan järkyttävä ja minulle täysin odottamaton, sillä en ole missään nähnyt niin trendikkäitä ihmisiä (ja varsinkin poikia) kuin päivisin Reykjavikin kaduilla! Pitänee jatkaa tämän ilmiön syiden selvittelyä, sillä en yhtään käsitä sitä - tai sitten suosiolla vain jatkossakin pitäytyä niissä Kaffibarrinin tyylisissä omalta tuntuvissa paikoissa ;)

Kettu kuittaa tyttöjen illan kertomuksen päättyneeksi - nyt takaisin koulutöiden pariin!

. E

Road trip etelä- ja itä-Islantiin

Heips jälleen,

Viimeiset viikot ovat sisältäneet useita reissuja, jotka haluaisin jakaa teidän kanssa :) Aloitan nyt nurinkurisesti uusimmasta, koska se on vielä mukavasti muistissa, ja palaan vanhempiin reissuihin (turistien suosima Golden Circle vuokra-autolla ja eräänä iltana tehty vaellusretki läheiselle Esja-vuorelle) myöhemmin.

Äiti mä valloitin laavakentän!

Eli viimeisin reissuni oli viikonloppureissu Islannin itä- ja eteläosiin. Vuokrasimme seitsemän vaihtaritytön kesken 7 hengen auton ja suuntasimme Islannin kiertävälle valtatie numero yhdelle aikaisin viime lauantaiaamuna. Päätimme ajaa lauantaina suoraan kaukaisimmalle etapillemme itä-Islantiin, josta sitten voisimme ajaa hiukan rauhallisemmin sunnuntaina takaisin ja ihailla matkan varren nähtävyyksiä. Valtatie numero 1 on siis Islannin päätie, ja kiertää koko saaren. Siitä huolimatta se on melko pieni, kaksikaistainen tie, jolla ei ainakaan näin turistikauden ulkopuolella ollut kovinkaan paljoa liikennettä.

Maisemia matkalta

Lauantain määränpäämme oli jäätikkölaguuni Jökulsárlón. Matka sinne kesti Reykjavikista yli 6h, joten pysähdyimme matkalla lounaalle Víkiin. Vík on Islannin eteläisin kylä, ja todella viehättävä paikka! Kylä sijaitsee Atlantin rannalla vuorten poukamassa, aivan henkeäsalpaavien maisemien keskellä. Vïkissä asuu vain noin 300 henkeä, mutta silti se on suurin kylä koko etelä-Islannissa ja näin ollen tärkeä palvelujen keskittymä rannikon asukkaille. Vík on tunnettu paitsi alueen mustista hiekkarannoista, myös kylän uhkarohkeasta sijainnista tulivuori Katlan ja meren välissä: jos tulivuori purkautuu väärään suuntaan, on Vík tuhon oma. Kylässä onkin evakointisuunnitelmat valmiina, sillä Katlan odotetaan purkautuvan jälleen lähivuosina. Kyläläiset elävät melkoisen vaaran alla, sillä purkautuminen voi tapahtua vain 20 minuutin varoitusajalla.

Siellä se Vatnajökull pilkottaa!

Syötyämme lounaan tässä kauniissa pikkukylässä jatkoimme matkaamme kohti itää. Ennen Víkiä maisemissa oli näkynyt lähinnä pienempiä vuoria ja vihreitä nurmikenttiä, mutta Víkin jälkeen maisemat muuttuivat dramaattisesti: näkyviin tuli suurempia vuoria, mahtavia kivimuodostelmia, Islannin laajimmat laavakentät, huimia vesiputouksia sekä lopulta - vihdoinkin! - jäätikkö Vatnajökull.

Sininen jäävuori!

Iltapäivällä ajaessamme eteenpäin aivan yhtäkkiä tien vieressä avautuivat näkymät Jökulsárlóniin, määränpäähämme. Ja mitkä näkymät - huimia, sinisiä jäävuoria kellumassa vedessä! Jökulsárlón on nimittäin jäätikkölaguuni, siis eräänlainen "järvi", johon jäätiköstä irronneet suuret jäävuoret ajautuvat matkallaan mereen. Laguuniin virtaa merestä suolaista vettä, joka paitsi sulattaa jäävuoria, myös saa ne näyttämään uskomattoman sinisiltä. Tämä on ehdottomasti vaikuttavin paikka, jossa olen hetkeen käynyt. Paikkaa ympäröivät vuoret ja meri, ja alueella on turisteista huolimatta ihmeellisen hiljaista. Ja mikä parasta, jäävuorien välissä ui hylkeitä! Surullista sinänsä, että laguuni on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana huimaa vauhtia, koska ilmastonmuutos saa jäätikön sulamaan entistä nopeammin.

Jökulsárlón: musta jäässä ei ole saasteita vaan tulivuorten tuhkaa

Ihasteltuamme Jökulsárlónia ja käytyämme veneretkellä jäävuorten välissä ajoimme vielä hiukan eteenpäin itään varaamamme hostelliin. Myös hostelli osoittautui olevan aivan mielettömän kauniilla paikalla vuorten ja meren välissä. Niinpä osa meistä uskaltautui lähtemään kävelylle pimenevässä illassa kohti merta. Meri osoittautui olevan kauempana kuin meille väitettiin, maa oli todella märkää, matkalle osui useampia joen ylityksiä ja vaikeasti ylitettäviä kivimuodostelmia. Vaikka maisemat olivat iltakävelylle aivan mielettömät, pakko myöntää että vähän hätä meinasi tulla koska pimeä kiri meitä kiinni ja matka oli ehdottomasti pidempi - ja vaikeampi - kuin hostellilta oli väitetty. Ehdimme (ja löysimme) kuitenkin juuri ja juuri ajoissa pimeän alta hostellille, jossa kuuma suihku, lämmin ateria viinilasillisineen ja uni maistuivat jokaiselle ;) Harmi, ettei tällä kävelyllä ollut kamera mukana, maisemat olivat todella kauniita auringonlaskussa!

Sunnuntai-iltapäiväksi oli luvattu myrskyä varsinkin Islannin itä- ja eteläosiin, joten lähdimme paluumatkalle aikaisin välttääksemme myrskyn. Hostellin väki ei ollut yhtään huolissaan myrskystä, mutta me päätimme kuitenkin ottaa varman päälle ja lähteä ajoissa kohti länttä. Jo hostellin pihassa tuulen voima yllätti meidät - eteenpäin käveleminen oli vaikeaa, ja tuuli uhkasi viedä mukanaan kaiken irtaimiston. Myös autossa tunsi tuulen voimakkuuden, mutta ajomatka ei silti ollut niin paha kuin odotimme. Taivas oli myös lähes kirkas, mikä aiheutti hämmästystä meissä kaikissa - kukaan ei oikein uskonut, että myrsky voisi tarkoittaa pelkkää tuulta. Ei kai sää voi olla kovin paha, jos aurinko paistaa..

Ajomatkan maisemat olivat aivan mielettömät. Tuuli puhalsi vettä ylös merestä ja joista, ja vuoret ja jäätikkö lähes loistivat auringonvalossa. Olimme suunnitelleet paluumatkalle lukuisia pidempia pysähdyksiä, mutta tuulen takia ne lyhenivät huomattavasti. Esimerkiksi vesiputoukset muuttuivat tuulessa veden tanssiksi putouksen sijaan - vettä lensi joka suuntaan melkoisella voimalla sen sijaan, että se olisi pudonnut alaspäin. Huikean näköistä, mutta ehdottomasti kivempaa katsottavaa autosta sisältäpäin kuin ulkoa ;) Söimme jälleen lounaan Víkissä, ja pysähdyimme eräällä sen kuuluisimmista rannoista ihastelemaan basalttikivimuodostelmia. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että se sai hiekan lentämään vaakasuorassa kohti kasvoja - ja se muuten sattui! Siksi rannan ihastelu jäi lopulta aika lyhyeen.

Paluumatkamme pisin pysähdys olikin extempore-pysähdys Eijafjallajökullin katveessa. Kyseinen tulivuori on siis se, joka aiheutti lentoliikennekaaoksen Euroopassa vuonna 2010. Vuoren juurelle on pystytetty pieni museo, jossa kävimme katsomassa dokumentin vuoren rinteellä asuvan maatilan elämästä tulivuorenpurkauksen aikaan. Dokumentin oli kuvannut tilan isäntä, ja hän kertoi siinä vaikeuksista, joita purkaus aiheutti tilalle, sekä siitä, millaista ylipäätään on elää täysin luonnon armoilla. Onneksi - ja kiitos lukuisten vapaaehtoisten - tila selvisi purkauksesta ja karja säilyi hengissä, vaikka joutuikin pysymään sinetöidyssä navetassa 4 päivää tilan ollessa evakoituna. Dokumentti antoi uudenlaisen näkökulman purkaukseen ja oli karussa realismissaan varsin koskettava.

Vesi"putous" tuulessa

Atlantti

Víkin hiekkarantaa kallioineen

Koko paluumatka sujui siis odotettua nopeammin, ja olimme takaisin Reykjavikissa jo loppuiltapäivästä. Matka sisälsi aivan mielettömiä maisemia ja näinkin sen aikana kauneimpia paikkoja, joita olen koskaan päässyt ihastelemaan. Miten upea Islanti onkaan!

Uutiskuva lumimyrskystä

Viime päivien uutisten valossa matkamme on kuitenkin saanut hiukan uudenlaisen sävyn mielessäni. Tänään meille kävi nimittäin ilmi, että olemme hyvän onnen - ja kiitos aikaisen lähdön - ansiosta onnistuneet juuri ja juuri välttämään todella pahan myrskyn jopa Islannin asteikolla. Vain muutama tunti lähtömme jälkeen itä-Islannissa nimittäin puhkesi lumimyrsky, joka katkoi teitä, tappoi lampaita ja pakotti ihmiset olemaan päiviä sisätiloissa. Myrsky on hellittänyt vasta tänään, joten olisimme voinut jäädä koko alkuviikoksi loukkuun itään. Lisäksi etelään on iskenyt hyvin voimakas hiekkamyrsky vain hiukan hiekkarantavierailumme jälkeen. Hiekkamyrsky katkoi teitä, hajotti ikkunoita ja autojen peltejä, lennätti mukanaan isoja kiviä, ja aiheutti jopa jonkinlaisen hengenvaaran alueella liikkuneille.

Uutiskuvaa hiekkamyrskystä

Siis kyllähän me tajusimme että tuuli oli kova (näkemiemme mittareiden mukaan n. 33m/s, puuskittain kuulemma jopa 40m/s), mutta ei kukaan meistä tajunnut, miten pahaa jälkeä se voisi saada aikaan. Esimerkiksi Suomessa tuulessa kaatuvat puut ovat yleensä se suurin vaaran aihe, mutta ei täällä ole puita. Lisäksi taivas oli miltei koko ajan kirkas, joten emme tajunneet myrskyn kulkevan aivan kannoillamme. Onneksemme olemme kuitenkin ehtineet sen alta pois, ja pääsimme ehjinä ja onnellisina takaisin Reykjavikiin. Vasta nyt alan kuitenkin tajuta, millaisella voimalla sää täällä Islannissa voi iskeä, ja miksi se todellakin määrittää niin vahvasti kaikkea elämää täällä. 

Viime päivien uutiset ovat siis saaneet minut enemmän varuilleen sään suhteen, mutta silti viikonlopun matka oli aivan mieletön! Se sisälsi varmastikin kauneimpia maisemia mitä maa päällään kantaa: vuoria, vesiputouksia, merta, jäätikköä, jäävuoria, laavakenttiä ja kummallisia kivimuodostelmia. Ja mitään vahinkoa ei tuuli siis meille saanut aikaan, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :)

Terkuin,
Elina

PS. Kerrottakoon vielä, että tänään Hesarissa kirjoitettiin Filippiinien taifuunista kertovassa jutussa näin Suomen myrskytuulista: "Korkein Suomessa mitattu tuuli on ollut 31 metriä sekunnissa. Hirmumyrskyn rajana pidetään meillä 33 metriä sekunnissa. Sellaista ei ole vielä tapahtunut." Eli ei ihme, että tuo meidän Islannissa kokema vähintään 33m/s tuntui kovalta...

Huomioita Islannista, osa 2

Tässä muutama asia, johon olen täällä viime päivinä kiinnittänyt huomiota:

- Islanninkielen sana herra tarkoittaa samaa kuin suomenkielen sana herra. Siihen ne yhtäläisyydet taitavat sitten kuitenkin loppua... Islanti on muuten harvinainen kieli siitä, ettei se ole muuttunut juurikaan 1000 vuoteen. Islanti pohjautuu muinaisnorjaan, ja nykyajan islantilaiset pystyvät lukemaan ja ymmärtämään vanhoja käsikirjoituksia ja saagoja niiden alkuperäismuodossaan.

- Opettajien rallienglanti: ehei, se ei ole Suomen yksinoikeus. Monet täällä puhuvat varsin hyvää englantia (useat kun suorittavat ainakin osan opinnoistaan ulkomailla), mutta löytyy täältä myös niitä rallienglantia vääntäviä henkilöitä, joiden joukossa on myös opettajia. Islantilaisten "rallienglanti" tosin eroaa suomalaisten "rallienglannista" oman vahvan aksenttinsa ansiosta; vaikka se on yhtä kulmikkaan kuuloista, se sisältää myös paljon suomelle vieraita äänteitä. Luennoilla kuunteleminen vaatiikin välillä todellista keskittymistä.

- Islannissa on maailman eniten kirjoja väkilukuun suhteutettuna. Jotenkin tuo on käynyt selväksi kursseillani... Ehkä luku onkin niin suuri juuri yliopisto-opintojen pakollisten lukemistojen koon takia? Onneksi tämä tarkoittaa myös sitä, että täällä on ihania kirjakauppoja ja mukavia kirjastoja, joista löytyy paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Eli myös hyvien romaanien lukeminen onnistuu, kunhan sille löytää ensin aikaa ;)

- Islannissa on todella paljon autoja, ja siksi jopa Reykjavikin kokoisessa kaupungissa on välillä ruuhkia. Sen sijaan Islannissa ei ole ollenkaan rautateitä, ja bussejakaan eivät käytä juuri muut kuin turistit - tosin finanssikriisi on kuulemma hiukan lisännyt paikallisten julkisen liikenteen käyttöä. Lähes jokaisessa islantilaisessa perheessä on vähintäänkin yksi kaupunkiauto (eli normaali henkilöauto) ja yksi maastoauto, joka on yleensä joku super-mega-hyper-jeeppi maailman suurimmilla renkailla varustettuna! (En ole ikinä, missään nähnyt niin suuria renkaita -  ja autoja - kuin täällä..)

- Poliiseja ei näy täällä juuri koskaan, eivätkä poliisit kuulemma kanna mukanaan asetta. Silti maa tuntuu todella turvalliselta. Kuten eräs paikallinen asian ilmaisi: "Jos Reykjavikissa varastaisi auton, niin mitä sillä muka tekisi? Joku tunnistaisi sen kuitenkin ja sitten jäisit kiinni." Viikinkiperimä ei näytä siis tässä suhteessa ulottuvan nykyaikaan asti. Ketään ei muuten ole myöskään ikinä tapettu terroristi-iskussa Islannissa!

- Kuuma vesi on todellakin siis kuumaa. Lukemattomat kerrat olen jo onnistunut polttamaan käteni hanasta tulevaan kuumaan veteen, kun en yksinkertaisesti pysty muistamaan että se voi olla lähes kiehuvaa. Kuumaa vettä käytetäänkin täällä mm. asuntojen ja kasvihuoneiden lämmittämiseen. Lisäksi sillä täytetään uimahallien kuumavesialtaita, joissa makoileminen on ihanan rentouttavaa! :)

- Islannissa on lähes mahdotonta saada ihmisiä vastaamaan sähköposteihin. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta niin se vain on. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia aina kuin tapaat heitä, mutta sähköposteihin vastaaminen tuntuu olevan heille järjettömän vaikeaa - eikä sitä yleensä siis tehdäkään. Onneksi kuitenkin puhelimitse tai käymällä paikan päällä pystyy hoitamaan asian kuin asian. Tai Facebookissa - islantilaiset nimittäin tuntuvat käyttävän Facebookia ihan kaikkeen!

- Islantilaiset ovat pohjoismaiden italialaisia: Kuulin sanonnan vasta tultuani tänne, ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä tällä tarkoitetaan. Esimerkiksi kaikkia sovittuja päivämääriä nimittäin vaihdetaan koko ajan. Tällä lienee jotain tekemistä sen kanssa, että islantilaiset ovat niin tarkkoja itsenäisyydestään, etteivät joko:
a) halua päättää mitään ajoissa, koska kokevat sen rajoittavan heitä
tai
b) muuttavat suunnitelmia kuitenkin viime hetkellä, ihan vain koska voivat (aina löytyy joku syy).
Tämä ajankohtien muuttaminen on oikeastaan ensimmäinen asia, joka on saanut minut täällä kiehahtamisen partaalle. Suomalaisena suhteellisen "jämptinä" luonteena minun on vaikea kestää suunnitelmien jatkuvaa muuttumista - tai siis pikemminkin sitä, ettei mitään suunnitelmia oikein voi tehdä. No, ehkä siihen tottuu pikkuhiljaa ;)

Viime päivien huomiot ehkä paljastavat, että alan pikkuhiljaa päästä syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Vaikka kuherruskuukausi on pikkuhiljaa vaihtumassa tavalliseen arkeen, en silti tälläkään hetkellä olisi mielummin missään muualla kuin täällä - joistain oudoista piirteistään huolimatta Islanti kun on silti aivan upea paikka olla ja elää :)

Ratsailla vuorten välissä

Tavoitteeni päästä Reykjavikin ulkopuolelle näkemään Islannin luontoa toteutui vihdoin tiistaina, kun pääsin ratsastamaan! Olin tästä ikionnellinen, sillä viime viikon yritykset päästä sekä ratsastamaan että vaeltamaan kaatuivat huonoon säähän: perjantain ratsastusretkeni peruuntui myrskyn takia ja lauantain vaellusreissu taas myrskyn aihettamien tulvien ja maan liukkauden takia. Mutta tällä viikolla Islantia onkin sitten hellitty mitä ihanimmalla säällä; aurinko on paistanut joka päivä ja sadetta on tullut lähinnä kuuroina :)

Aurinkoa, hevosia ja kauniita maisemia - voiko enempää toivoa?

Mari ratsailla

Tiistaina siis pääsin vihdoin ratsastamaan ja nauttimaan Islannin upeasta luonnosta! Varasin ratsastusretken Laxness-tallilta, joka sijaitsee hiukan Reykjavikin ulkopuolella. Retki oli puhtaasti turisteille suunnattu, mutta ajattelin, että se olisi helppo tapa kokeilla uutta tallia ja päästä näkemään, olisiko kyseisellä tallilla kiva käydä jatkossakin. Seurakseni sain houkuteltua myös toisen suomalaisen vaihtarin, Marin, joka uskaltautui satulaan lähes 10 vuoden tauon jälkeen - miten juuri me suomalaiset tunnummekin olevan aina niitä heppatyttöjä :D

Retkeen kuului kahden tunnin ratsastusretki, kyyditys Reykjavikista tallille ja takaisin, sekä asiaankuuluvat varusteet. Islannin hevoskanta on pysynyt suljettuna ja puhtaana yli tuhat vuotta, ja siksi Islantiin ei nykyäänkään saa tuoda mitään hevostarvikkeita ilman, että eläinlääkäri on ensin desinfioinut ne.  Islanninhevosrotua suojellaan myös siten, ettei maahan saa tuoda hevosia - takaisin ei siis saa tuoda edes sellaista islanninhevosta, joka on joskus kuljetettu pois maasta. Jätinkin siis suosiolla kaikki ratsastuskamppeeni koti-Suomeen, mutta onneksi talleilta saa lainaksi kypärät ja muut tarpeelliset välineet.

Osallistujia retkellä oli vain 8 henkeä (ei siis onneksi mitään suurta turistijoukkoa), ja osaamistasoa oli kokeneista ratsastajista aloittelijoihin. Talli oli mukavan pieni (vaikka hevosia olikin paljon) ja se sijatsi hyvin kauniilla paikalla vuorten kupeessa. Saapuessamme tallille hevoset oli valmiiksi satuloitu ja ne jaettiin osaamistason mukaan - tosin minun harrastusvuoteni kuultuaan tallihenkilökunta kutsui minua expertiksi ja lähti hakemaan minulle uutta hevosta :D

Ikionnellisena retken jälkeen :)

Hevoseksi sain lopulta nuoren kauniin raudikon, jonka nimi tarkoitti kuulemma kutakuinkin "Blowing away" (islanninkielistä versiota en harmikseni muista) - nimen kuultuani mieleen tuli väkisinkin, että minkälaisen energiapommin ne minulle oikein antoivat, mutta hevonen osoittautui lopulta ihanan herkäksi, ja vaikka menohaluja tuntuikin riittävän, niin silti hevonen kuunteli minua kiltisti koko matkan. 

Retkellä kuljimme vuorien välissä, ylitimme lukuisia pienehköjä jokia (siis hevoset kahlasivat vedessä joen yli) ja päädyimme kauniin kosken luo. Tahti oli suhteellisen rauhallinen, olihan mukana myös aloittelijoita, mutta kokeneempana pääsin onneksi tekemään useita tölttipyrähdyksiä ja laukkaamaankin muutamaan otteeseen. Ja voin kertoa, että jopa laukka tuntui epätasaiselta töltin jälkeen - miten ihanaa, keinuvaa askellusta se onkaan!

Sää oli pääosin ihanan aurinkoinen, joskin pilviä oli suhteellisen paljon ja saimmepa niskaamme muutaman minuutin rankkasadekuuronkin. Vaikka pilvet olivat melko matalalla (kuten ne usein Islannissa ovat), olivat silti vuoret onneksi näkyvissä. Ja mikä parhainta, sää oli suhteellisen tyyni - Islannissa kun tuuli tuntuu olevan se pahin kylmyystekijä. Auringon paistaessa pystyikin yhä aistimaan sen lämmön.

Kirkko näkyvissä keskellä ei-mitään

Vuoria

Koski, jonka luona pidimme tauon

Joen ylitys

Ratsastusretki oli aivan mahtava. Ensinnäkin on aina kiva päästä ratsastamaan, mutta lisäksi se oli ensikosketukseni Islannin luontoon - ja miten uskomaton se onkaan! Maisemat olivat mielettömiä, aivan kuin olisi ratsastanut jossain satumaassa. Ottamani kuvat eivät edes kerro koko totuutta, sillä vaikka niistä näkyykin maisemien kauneus, olivat ne silti todellisuudessa vieläkin hämmästyttävämpiä. Olo oli välillä lähes absurdi.

Muuten viikkoni on kulunut tiiviisti koulukirjojen parissa, sillä kurssini ovat yllättävän työläitä ja varsinkin lukemista on riittänyt. Kurssit ovat onneksi osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi, mikä hiukan helpottaa opiskelumotivaation löytämistä näin kesän jäljiltä. Mutta tuonne luotoon on silti kirjojen parista päästävä mahdollisimman pian uudestaan!

Reissun huipensi sateenkaari, joka ilmestyi sadekuuron jälkeen
kaunistamaan maisemaa entisestään!

Reykjavik kuvina

Täällä sataa, ja mikä olisikaan sen parempaa sadepäivän tekemistä kuin latailla kuvia koneelle! Eilen oli melko aurinkoista, joten tein pitkän kävelylenkin kaupungilla ja sain ikuistettua Reykjavikia kuviin. Tässä siis kuvakoostetta maailman pohjoisimmasta pääkaupungista :)

Kotikatuni!

Tee-se-itse: tylsää harmaata voi piristää
värikkäillä karmeilla

Vanhaa kaupunkia

Who needs signs when you can just paint it on the wall?

Puffins! Eli lunneja.

Harpa, kulttuuritalo, on reykjavikilaisten
uusimpia ylpeyden aiheita

Harpan sisältä

Horisontissa voi juuri ja juuri nähdä vuoret

Laugavegurilta, yhdeltä pääkaduista

Reykjavik on täynnä ihania kahviloita

Valon leikki

Sólfar, auringon matkaaja

Viikingit tulevat!

Parlamenttitalo

Katutaidetta

Vastakohtia: sievä kuisti ja graffitit

Kun maali ei riitä: vuoren huippu on neulottu paljettilangasta
ja kiinnitetty rakennuksen päätyyn

Kuten kuvista näkyy, Reykjavik on pieni mutta sympaattinen kaupunki värikkäine taloineen ja lukuisine katutaideteoksineen. Itse olenkin jo ihan rakastunut tähän kaupunkiin :)

- Elina