Täydellinen päätös illalle ja Esjan valloituksesta

Täältä Reykjavikin keskeltä alkaa olla jo ikävä luontoon! Onneksi eilen pääsin taas vähän fiilistelemään Islannin ainutlaatuisuutta. Järjestetimme eilen lettukestit taloni alakerrassa, ja sen päätteeksi saimme idean lähteä meren rannalle katsomaan revontulia. Koska yhdellä pojista oli auto käytössä, huristimme yhdeksän aikaan illalla hiukan Reykjavikin ulkopuolelle erään majakan luo. Joku porukasta tunsi paikan ja tiesi, että lähistöllä on matala kuumavesiallas. Allas löytyi aivan meren rannasta, ja niinpä istuimme 1,5h meren rannassa jalat kuumassa vedessä katsellen tähtitaivasta ja revontulia. Aika makea kokemus! Kameran jätin pimeyden takia suosiolla taskuun, joten kuva-aineistoa ei tästä keikasta valitettavasti ole :/

Tuolla me istuttiin!
Kuvitelkaa tämä pimeänä, tähtitaivas yllä ;)

Revontulia mainostetaan täällä paljon. Paikallisen ilmatieteenlaitoksen nettisivuilla on jopa oma revontuli-ennuste, jota varsinkin turistit tuntuvat täällä seuraavan ahkerasti. Ilmeisesti Islantiin todella tullaan katsomaan revontuliakin. Tuntuu sinänsä hassulta, sillä taivas on täällä harvoin pilvetön ja näin ollen revontulia näkyminen ei ole mitenkään varmaa. Eilen onnistuimme näkemään niitä jonkun verran, mutta pakko myöntää että olen nähnyt hienompia Suomessa - eiliset olivat aika epäselviä valo-ilmiöitä taivaalla, värejä ja revontulien liikettä ei juurikaan erottanut. Mutta esimerkiksi seurueemme saksalaiselle vaihtarille ne tuntuivat olevan uskomattoman hienoja :D "Revontuli-kausi" on kuitenkin vasta aluillaan, joten ehkä talvea kohti niitä näyttävämpiäkin revontulia tulee täällä nähtyä. Let's see.

Luontokaipuu alkaa siis vaivata, joten päätin jakaa tässä postauksessa teille syyskuussa tekemäni Esja-vaelluksen kuvia. Esja on noin 900m korkea "vuori" Reykjavikin pohjoispuolella. Hyvällä säällä Esja näkyy Reykjavikista selvästi, huonolla säällä se on pilvien peitossa lähes kokonaan. Esjan juurelle pääsee kätevästi paikallisbussilla, ja huipulle johtaa useampia polkuja.

Lähdin itse vaellukselle insinöörikoulun vaelluskerhon kautta, koska ajattelin että vaellus olisi hyvä tehdä paikallisten, reitit tuntevien vaeltajien kanssa. Virheliike! Vaellusreitit oli hyvin merkitty ja reittien kunto suhteellisen hyvä, joten ko. kipuamisen voisi hyvin tehdä ominpäinkin. Lisäksi vaelluskerhon johtaja valitsi menoreitiksi vaativan kivikkokiipeämisen - vaikka suurin osa osallistujista taisi olla ensi kertaa vaeltamassa - ja vauhti lähenteli juoksua. Takaisin tultiin tosin loivempaa polkua, mutta vauhti olikin sitten vielä menomatkaakin kovempi.

Välillä oltiin kirjaimellisesti pilvessä

Etappi saavutettu!

Tekemämme "vaellus" ei siis todellakaan muistuttanut vaellusta vaan maastojuoksun ja kiipeilemisen yhdistelmää, eikä maisemia ehtinyt vauhdin takia ihailla kovinkaan kauaa - piti lähinnä katsoa jalkoihinsa ja keskittyä pysymään pystyssä :D

Vaelluksen jälkeen johtaja kertoi innostuneena, ettei ole koskaan tehnyt matkaa noin nopeasti; meillä kun meni siihen vain 2h15min! Yleensä kyseiselle kapuamiselle kehotetaan varaamaan aikaa noin 4h, joten tämä kertonee hiukan vauhdista... Kaiken lisäksi jouduimme odottamaan alhaalla bussia yli puoli tuntia, koska paikasllisbussi ei kulje alueella kovin usein. Lähes kaikki osallistujat tuntuivatkin olevan sitä mieltä, että olisivat mielummin käyttäneet puoli tuntia lisää vaellukseen kuin paikallaan kyhjöttämiseen vuoren juurella.

Eli siis tästä oppineena: Esjalle voi hyvin kiivetä ilman opastakin. Mukana kannattanee kuitenkin olla kartta, lämmintä vaatetta (huipulla tuulee ja on siksi aika kylmä!), tarpeeksi juotavaa ja hiukan energiapitoista syötävää. Kännykkä kannattaa tietenkin aina olla mukana, jos lähtee ilman opasta johonkin. Lisäksi kannattaa kertoa jollekin, mihin on menossa ja koska aikoo olla takaisin; lehdissä kun on täällä aika ajoin juttuja kadonneiden vaeltajien etsinnöistä. Varsinkin sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti ja siksi säätiedotuksen tarkistaminen ennen vaellusta on aina aiheellista. Ennen kapuamista kannattaa tarkistaa paluubussin aikataulut, ja ajoittaa kiipeäminen sen mukaan.

Ihminen on pieni luonnon ihmeiden rinnalla :)

Vaikka kokemani vaellus ei ehkä ollut paras mahdollinen tapa valloittaa Esja, oli se silti sen arvoista: maisemat Esjan huipulta yli Reykjavikin ovat mielettömät! Aionkin ehdottomasti tehdä tämän kapuamisen uudestaan,  tosin ensi kerralla hiukan rauhallisempaan tahtiin. Joten varokaa vaan tulevat vieraani - voi olla että raahaan teidätkin mukanani tänne vaeltamaan! ;)

- Elina

PS. Huomenna pääsen ratsastusvaellukselle, jes!