Täydellinen päätös illalle ja Esjan valloituksesta

Täältä Reykjavikin keskeltä alkaa olla jo ikävä luontoon! Onneksi eilen pääsin taas vähän fiilistelemään Islannin ainutlaatuisuutta. Järjestetimme eilen lettukestit taloni alakerrassa, ja sen päätteeksi saimme idean lähteä meren rannalle katsomaan revontulia. Koska yhdellä pojista oli auto käytössä, huristimme yhdeksän aikaan illalla hiukan Reykjavikin ulkopuolelle erään majakan luo. Joku porukasta tunsi paikan ja tiesi, että lähistöllä on matala kuumavesiallas. Allas löytyi aivan meren rannasta, ja niinpä istuimme 1,5h meren rannassa jalat kuumassa vedessä katsellen tähtitaivasta ja revontulia. Aika makea kokemus! Kameran jätin pimeyden takia suosiolla taskuun, joten kuva-aineistoa ei tästä keikasta valitettavasti ole :/

Tuolla me istuttiin!
Kuvitelkaa tämä pimeänä, tähtitaivas yllä ;)

Revontulia mainostetaan täällä paljon. Paikallisen ilmatieteenlaitoksen nettisivuilla on jopa oma revontuli-ennuste, jota varsinkin turistit tuntuvat täällä seuraavan ahkerasti. Ilmeisesti Islantiin todella tullaan katsomaan revontuliakin. Tuntuu sinänsä hassulta, sillä taivas on täällä harvoin pilvetön ja näin ollen revontulia näkyminen ei ole mitenkään varmaa. Eilen onnistuimme näkemään niitä jonkun verran, mutta pakko myöntää että olen nähnyt hienompia Suomessa - eiliset olivat aika epäselviä valo-ilmiöitä taivaalla, värejä ja revontulien liikettä ei juurikaan erottanut. Mutta esimerkiksi seurueemme saksalaiselle vaihtarille ne tuntuivat olevan uskomattoman hienoja :D "Revontuli-kausi" on kuitenkin vasta aluillaan, joten ehkä talvea kohti niitä näyttävämpiäkin revontulia tulee täällä nähtyä. Let's see.

Luontokaipuu alkaa siis vaivata, joten päätin jakaa tässä postauksessa teille syyskuussa tekemäni Esja-vaelluksen kuvia. Esja on noin 900m korkea "vuori" Reykjavikin pohjoispuolella. Hyvällä säällä Esja näkyy Reykjavikista selvästi, huonolla säällä se on pilvien peitossa lähes kokonaan. Esjan juurelle pääsee kätevästi paikallisbussilla, ja huipulle johtaa useampia polkuja.

Lähdin itse vaellukselle insinöörikoulun vaelluskerhon kautta, koska ajattelin että vaellus olisi hyvä tehdä paikallisten, reitit tuntevien vaeltajien kanssa. Virheliike! Vaellusreitit oli hyvin merkitty ja reittien kunto suhteellisen hyvä, joten ko. kipuamisen voisi hyvin tehdä ominpäinkin. Lisäksi vaelluskerhon johtaja valitsi menoreitiksi vaativan kivikkokiipeämisen - vaikka suurin osa osallistujista taisi olla ensi kertaa vaeltamassa - ja vauhti lähenteli juoksua. Takaisin tultiin tosin loivempaa polkua, mutta vauhti olikin sitten vielä menomatkaakin kovempi.

Välillä oltiin kirjaimellisesti pilvessä

Etappi saavutettu!

Tekemämme "vaellus" ei siis todellakaan muistuttanut vaellusta vaan maastojuoksun ja kiipeilemisen yhdistelmää, eikä maisemia ehtinyt vauhdin takia ihailla kovinkaan kauaa - piti lähinnä katsoa jalkoihinsa ja keskittyä pysymään pystyssä :D

Vaelluksen jälkeen johtaja kertoi innostuneena, ettei ole koskaan tehnyt matkaa noin nopeasti; meillä kun meni siihen vain 2h15min! Yleensä kyseiselle kapuamiselle kehotetaan varaamaan aikaa noin 4h, joten tämä kertonee hiukan vauhdista... Kaiken lisäksi jouduimme odottamaan alhaalla bussia yli puoli tuntia, koska paikasllisbussi ei kulje alueella kovin usein. Lähes kaikki osallistujat tuntuivatkin olevan sitä mieltä, että olisivat mielummin käyttäneet puoli tuntia lisää vaellukseen kuin paikallaan kyhjöttämiseen vuoren juurella.

Eli siis tästä oppineena: Esjalle voi hyvin kiivetä ilman opastakin. Mukana kannattanee kuitenkin olla kartta, lämmintä vaatetta (huipulla tuulee ja on siksi aika kylmä!), tarpeeksi juotavaa ja hiukan energiapitoista syötävää. Kännykkä kannattaa tietenkin aina olla mukana, jos lähtee ilman opasta johonkin. Lisäksi kannattaa kertoa jollekin, mihin on menossa ja koska aikoo olla takaisin; lehdissä kun on täällä aika ajoin juttuja kadonneiden vaeltajien etsinnöistä. Varsinkin sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti ja siksi säätiedotuksen tarkistaminen ennen vaellusta on aina aiheellista. Ennen kapuamista kannattaa tarkistaa paluubussin aikataulut, ja ajoittaa kiipeäminen sen mukaan.

Ihminen on pieni luonnon ihmeiden rinnalla :)

Vaikka kokemani vaellus ei ehkä ollut paras mahdollinen tapa valloittaa Esja, oli se silti sen arvoista: maisemat Esjan huipulta yli Reykjavikin ovat mielettömät! Aionkin ehdottomasti tehdä tämän kapuamisen uudestaan,  tosin ensi kerralla hiukan rauhallisempaan tahtiin. Joten varokaa vaan tulevat vieraani - voi olla että raahaan teidätkin mukanani tänne vaeltamaan! ;)

- Elina

PS. Huomenna pääsen ratsastusvaellukselle, jes!

Flunssaa ja ruokafiilistelyä

Flunssaiset terveiset Reykjavikista.

Kuva aamun koulumatkalta: ruska, Hallgrímskirkja, pilvet, usvaa 

Syysflunssa onnistui viime viikolla ujuttautumaan kehooni. Onneksi se ei ole kuitenkaan kokonaan pakottanut jäämään vuoteenomaksi, vaan vain ottamaan vähän normaalia rauhallisemmin, ja nyt olo alkaakin pikkuhiljaa olla jälleen normaali. Lisäksi flunssa iski kerrankin sopivaan aikaan, sillä sain viime tiistaina palautettua yhden esseen ja pystyin näin ollen ottamaan loppuviikon rauhallisemmin koulun suhteen ja keskittymään levon lisäksi kaikkeen mukavaan.

Metsästimme esimerkiksi viime torstaina englantilaisen Samin kanssa suosittua reykjavikilaista sushiravintolaa satamasta. Lähes puolen tunnin harhailun jälkeen meille selvisi, että paikka oli suljettu (mutta eivät olleet viitsineet päivittää tietoa nettiin), joten lähdimme nälkään kuolemaisillamme kaupungille päätöksenä poiketa ensimmäiseen kivaan ravintolaan. Ja mikä sattuma - ensimmäinen kiva paikka sattui olemaan sushibaari! Ah, ihanuutta! Tästä paikasta tuli ehdottomasti yksi suosikkejani Reykjavikissa; kiva paikka ja älyttömän hyvää sushia. Nam!

No nyt kun pääsin asiaan ruuan suhteen, niin voinkin saman tien jatkaa koko postauksen Reykjavikin ruokapaikoista; alun perin meinasin kertoa teille vain kuulumisiani, mutta mikä välittäisikään ne paremmin kuin puhe hyvästä ruuasta ;)

Laundromat Cafe
- yksi suosituimpia lounaskahviloita
ja ehdoton istuskelumesta iltaisin!

Ulkona syöminen on täällä hiukan halvempaa kuin Suomessa, mutta ero ei ole suuri. Nuorison suosimia ruokapaikkoja ovat yleensä kahvilat ja lounaspaikat, joista saa lähinnä leipiä, hampurilaisia, salaatteja, yms. Hinnat näissä ovat yleensä 5-10e per annos. Pubiruokamaiset paikat tuntuvat olevan nuorten lisäksi myös paikallisten suosiossa. Leipää täällä tunnutaan syövän paljon muodossa jos toisessakin, joten jokaisesta lounaskahvilasta löytyy varmasti useita eri leipäannoksia; on klubileipää, toastia, sandwichia... Lounaspaikkojen lisäksi kaupungissa tuntuu olevan aika paljon etnisiä ravintoloita varsinkin pikaruuan ystäville.

Ruokaseurana tällä kertaa
alakerran naapuri Mari

Ihania ruokapaikkoja Reykjavik tuntuu kaiken kaikkiaan olevan pullollaan; edellä mainittujen lounaskahviloiden lisäksi varsinkin vanhassa kaupungissa (jossa siis asun) on paljon myös "kunnon" ravintoloita. Nämä ravintolat ovat harvoin auki lounasaikaan, vaan avaavat ovensa usein vasta illalla. Useissa ravintoloissa on tarjolla erilaisia menuja, mutta pelkkiä pääruokiakin löytyy, ja hinnat ovat melko samat kuin Suomessa. Valitettavasti en ole vielä päässyt kovin hyvin tutustumaan näihin paikkoihin, mutta tarkoitus olisi käydä ravintolaskeneä vähän tarkemmin läpi nyt lokakuussa, kun minulle alkaa virrata vieraita Suomesta.

Omenapiirakkaa "C is for Cookies" -kahvilassa:
maistui ihan äidin tekemältä apple pieltä, nam!

Myös kahvilat ovat täällä hiukan Suomea halvempia, ja kahvikupillisen ostaneelle hintaan kuuluu yleensä aina toinenkin kuppi. Kakkupalat ja muut herkut saa myös hiukan edullisemmin, ja lisäksi kokoero suomalaisiin leivoksiin on valtava: Täällä 3-4 euron kakkupala voi olla älyttömän suuri, kun taas Suomessa joutuisi maksamaan paljon pienemmästä palasta helposti 5-6 euroa. Islantilaisilla tuntuu myös olevan jonkinlainen fiksaatio porkkanakakkuun, sillä sitä saa melkein joka paikasta. Kahviloita on suhteellisen paljon, mutta ne eivät juurikaan ole ketjukahviloita, vaan ihania, kotoisia, persoonallisia paikkoja, joista on yleensä aina tuttavallista palvelua ja rento ilmapiiri. Kahvilakulttuuri onkin täällä selvästi voimissaan ja kahviloissa hengailu suosittua. Olenpa itsekin viettänyt jo useamman iltapäivän istuen jossain kivassa kahvilassa nauttimassa hyvästä kahvista ja kotoisasta ilmapiiristä, joko yksin koulutöitä tehden tai yhdessä muiden kanssa hengaillen.

Lopuksi vielä kouluruuasta. Lounas on yliopistoni kahvilassa hiukan Suomea kalliimpi, opiskelijakortilla lounas maksaa täällä n. 4,5e ja keitto 2,5e. Molemmat vaihtoehdot ovat kuitenkin osoittautuneet hintansa arvoisiksi, joten pyrin syömään lounasta koululla aina kun olen siellä lounasaikaan. Islantilaiset sen sijaan tuntuvat suosivan omia eväitä ja lämmittävät usein ruokia ruokalaan sijoitetuissa mikroissa. Ruokalasta saa lounaan lisäksi ostettua jos jonkinlaisia takeaway-salaatteja, -leipiä ja -nuudeliannoksia, puhumattakaan pirtelöistä, smoothieista ja maailman parhaista kaurakekseistä! Hinnat ovat suhteellisen edullisia ja tuotteet ehdottomasti maukkaita. Kyllä siis paikallinen opsikelijaruokala Háma meidän Sodexot ja Amicat voittaa väkisinkin :D

Arjen parasta perusruokaa
- tämän verran jaksan yleensä kokkailla itselleni :D

Huh, tässäpä riittää teille taas pureksittavaa ;) Lupaan omistaa jonkun tulevan postaukseni myös paikallisille raaka-aineille ja ruokakaupoille, mutta nyt on pakko luovuttaa tältä kertaa.

Kuulumisiin!
- E