Murphyn lain mukaan rikoin tietenkin hampaani ensimmäisenä päivänäni täällä - puraistessani pähkinää hampaasti yksinkertaisesti murtui puolet pois. Ei, tämä ei millään voinut sattua Suomessa, vaan tietenkin piti odottaa siihen asti että pääsin tänne :D Eipä siis auttanut muu kuin etsiä hammaslääkäri. Islannin viranomaissivustolta minulle kuitenkin selvisi, ettei Islannissa ole julkista hammashoitoa, vaan ainoastaan yksityisiä hammaslääkäreitä. Tosin lapsille Islannin valtio korvaa hammashoitomaksuja, mutta minua tuo ei taida valitettavasti koskea, vaikka olenkin jo rekisteröitynyt virallisesti Islannin asukkaaksi..
Minun piti siis löytää hammaslääkäri, ja mielellään läheltä majapaikkaani. Löysin netistä Islannin hammaslääkäriliiton sivuston, joka oli kokonaan islanniksi. Onneksi ruotsinkielen taito auttoi lukemisessa sen verran, että löysin sivuilta hammaslääkärit listattuna postinumeron mukaan. Kävin läpi oman alueeni hammaslääkärien osoitteet Google Mapsin avulla, ja valitsin lähimpänä sijaitsevista paikoista sellaisen, jossa oli useampi lääkäri samassa osoitteessa - päättelin, että sieltä saisin ehkä ajan helpoiten. Koska minulla ei kuitenkaan ollut tuolloin vielä islantilaista numeroa ja islantilaiset eivät tunnetusti vastaa ikinä sähköposteihin, päätin neuvokkaana tyttönä vain kävellä suoraan hammaslääkäriin ja pyytää aikaa.
Strategiani osoittautui toimivaksi ja sain varattua itselleni ajan tälle päivälle. Takana on nyt siis käynti islantilaisella hammaslääkärillä :D Se oli oikeastaan aika hauska kokemus. Hammaslääkäri puhui hyvää englantia, joten kommunikointi sujui hyvin ja ymmärsimme toisiamme. Kun kerroin hänelle, että olen allerginen puudutusaineille, häntä tuntui hiukan hirvittävän se, että koko operaatio piti tehdä ilman puudutusta. Loppujen lopuksi istuinkin hammaslääkärin tuolissa tunnin, mutta operaatio ei kuitenkaan sattunut pahasti ja sainkin paljon kiitosta korkeasta kipukynnyksestäni :)
Hauskinta hammaslääkärissä oli se, että hänellä oli käytössään jonkinlainen pieni kamera, jolla hän otti kuvia suustani. Kuvat näkyivät ruudulla, joka oli aseteltu niin, että pystyin halutessani seuraamaan operaation eri vaiheita. Itse operaatio tuntui olevan melko samanlainen kuin suomalaisessa hammaslääkärissä porineen ja erilaisine työkaluineen, mutta tällä kertaa sain melko tarkan kuvauksen (kuvien kera) siitä, mitä minulle tehtiin.
Lääkärin huone oli koristeltu erilaisilla kasveilla ja hänen perheensä kuvilla, eikä ollut läheskään niin tyhjän kliininen kuin Suomessa. Lääkäri kertoili työskennellessään tarinoita mm. lapsistaan ja vihelteli aina välillä - tunnelma oli siis mukavan rento. Hassua oli se, että lääkäri työskenteli koko ajan yksin, hoitaja kävi huoneessa vain ennen operaatiota ja sen jälkeen asettelemassa välineitä paikoilleen. Omituisinta kuitenkin oli, ettei lääkäri käyttänyt hanskoja, vaan pesi ja desifioi käsiään vähän väliä sitruunan hajuisella aineella.
Tunnin operaation jälkeen minulle oli rakennettu uusi hammas, joka on oikein kaunis ja mahtavan valkoinen! Kaikki sujui hyvin, ja lääkäri oli varsin mukava mies. Koko lysti maksoi reilut sata euroa, ja vakuutus saattaa jopa korvata sen (odotin hinnan olevan itseasiassa korkeampi, joten lasku oli pienoinen helpotus). Kokemus oli siis oikeastaan aika hauska, ja tällaisten tapausten jälkeen tuntuu, että olen askeleen lähempänä paikallista elämää - tiedän nyt taas hiukan enemmän siitä, miten täällä eletään ja toimitaan. Lisäksi on tietenkin aina hauska huomata, että omalla neuvokkuudelle pääsee aika pitkälle - sitä löytää kyllä tiensä esimerkiksi islantilaiselle hammaslääkärille, vaikkei puhuisikaan sanaakaan islantia :)
Hohtavan valkoisin hymy-terveisin,
Elina
